< takaisin

Jouko Skinnari:

PORVARIPUHURI.

Olin 30 vuotta sitten SDP:n puoluekokousedustajana Jyväskylässä. SDP oli voimansa tunnossa. Vaadimme mm. pankkien ja vakuutusyhtiöitten sosialisoimista. Työeläkelait, kansanterveyslaki, lasten päivähoito sekä peruskoulu-uudistus olivat tulleet SDP:n suurina saavutuksina voimaan. Rafael Paasion isähahmo väistyi ja Kalevi Sorsa tuli puheenjohtajaksi. Vasemmistolla oli 93 kansanedustajaa, nyt vain 72.

Sosialisointi ei oikein onnistunut. Päinvastoin pankkiriisi toi yhteiskunnalle noin 35 miljardin markan laskun. Lisäksi Pohjola ja Sampo mm. Iiro Viinasen ja Björn Wahlroosin toimesta jakoivat pakollisina vakuutusmaksuina kerätyt monet miljardit ulkomaita myöten osinkoina. Lähes 90 miljardin euron työeläkevarat ovat sentään hallinnassa.

* * *

Euroopan Unioni, Suomen työelämä työtaisteluineen, kuntien talousahdinko ja ihminen vaativat vastauksia uusiin haasteisiin. EU:n johdolla päätöksiä, ohjelmajulistuksia ja strategioita tehdään jatkuvasti lisää vaikka entisiäkään ei olla toteutettu.

Kansalaiset odottavat SDP:n puoluekokouksen selkeyttävän visioita. SDP on Forssan 1903 kokouksesta lähtien edustanut utopioita, unelmia koko kansalle. Älkäämme antako tavoitteemme ja intomme hiipua.

* * *

Me työläisperheiden lapset koimme vielä 1960-luvun lopulla, ettei vähävaraisten opiskelu ollut helppoa. Eikä se ole nytkään, vaikka erilaisia tukia on saatu aikaan. Työtön oli pitkään 1900–luvulla ilman kunnon sosiaaliturvaa. Turva ei ole riittävä vieläkään. Kun yksi ongelma on poistettu, toinen on tullut tilalle. Ihmisten elämäntilanteitten kirjo tuo esiin uusia väliinputoajia.

Yli miljoona suomalainen jättää äänestämättä, paitsi presidentinvaaleissa: Mauno Koivisto , Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat osoittaneet SDP-läisen ajattelutavan piilevät voimat. Miksi tämä ei onnistu eduskunta- ja kunnallisvaaleissa? Miksi SDP:n ja Vasemmistoliiton kannatus on nyt vain noin 35 %:n luokkaa? Se on vähän verrattuna moneen vastaavaan EU-maahan.

* * *

Sosialidemokratian menestys pohjoismaissa on perustunut valtion, kuntien ja ammattiyhdistysliikkeen vahvuuteen. Nyt nämä kaikki kolme ovat kovalla koetuksella, jopa vaikeuksissa Pohjoismainen hyvinvointimalli olisi yksi vastaus Ranskan ja Hollannin kansalaisten vaatimuksiin. Mutta EU:n politiikka on yhtä epäselvää kuin konsulttien sävyttämä Suomen kunnallispolitiikka.

Puheenjohtaja Jouko Ahonen ja Paperiliitto ovat panneet itsensä likoon koko ammattiyhdistysliikkeen puolesta. Vaikka Matti Vanhasen hallitus ei yksityisen sektorin paperialan työriitaa voikaan ratkaista, avoimet ovet Venäjän rajalla valtio pyrkiessään kilpailukykyiseksi työnantajaksi voisi lopettaa sopimalla rajavartioiden työkiistan.

* * *

Monimutkainen yhteiskunta vaatii monipuolista osaamista meiltä poliitikoilta. Mutta osaammeko? Tulemmeko ymmärretyiksi? Otammeko huomioon uudistuksissa tärkeimmän asian eli ihmisen? Saammeko muut innostumaan? Entä yhteisöllisyys Euroopassa, Suomessa, kunnissa, työpaikoilla ja SDP:ssä?

Porvaripuhuri voimistuu. Yhdessä me olemme vahvoja.

* * *

Tämä pakina valmistui ke 8.6.2005 klo 11.00.