UUSI ELÄMÄNI (pakina, Lahti ja Ympäristö, Politiikan viikko, Oma lähiö, Kuuma linja, 10.9.01)

Viime huhtikuun alussa menin Helsingin Yliopistolliseen Keskussairaalaan Meilahteen jatkotutkimuksiin. Tarkoitus oli olla yksi vuorokausi maanantaista tiistaihin ja mennä eduskuntaan. Mutta toisin kävi. Minua oli tutkittu jo pitkään ja todettu mm. keväällä 1997 toisen Kenian matkan jälkeen malaria-alueelta vatsakalvossani kolme punaympyräistä tulehtunutta pikku kuoppaa. Elimistön bakteerikantakin oli outo. Tätä ongelmaa oli hoidettu ja tämän pahoinvointia ja naaman valkoiseksi ajoittain vetävää sairautta epäiltiin pitkään nytkin. Meilahden ensitulokset kuitenkin ilmaisivat uuden seurauksen, veressäni oli ammoniakkia 2,5 kertaa sallittu määrä. Ammoniakki aivoihin päästessään aiheuttaa ajoittaista voimakastakin pahoinvointia, jatkuvaa väsymystä ja lihastasapainon ongelmia.

* * *

Vaikka kuinka selitin lääkäreille, että tiistaina pitäisi päästä eduskuntaan, niin ylilääkäri Matti Vuoristo sanoi, että tämä ei tule kuuloonkaan. "Ymmärrän ettet ole koskaan ollut sairauden takia poissa töistä, mutta nyt sinun täytyy olla poissa näitä tutkimuksia varten." Tutkimuksia todella tehtiin ja verta laitettiin jälleen kuten viimeisen vuoden aikana satoihin pulloihin. Meilahdessa otettiin myös koepaloja sieltä täältä, maksastakin. Ensimmäisen neulan ammunta maksaan ei tuonut riittävästi koepalaa. Paria päivää myöhemmin tehty uusinta oli parempi. Se ei tyydyttänyt lääkärilakon vuoksi auttamaan tullutta, edellisenä päivänä eläkkeelle jäänyttä syöpäsairauksiin erikoistunutta ylilääkäri Taavitsaista. Kun minua oltiin jo viemässä vuodeosastolle sain käskyn takaisin.

Minulle tuntemattomaksi jäänyt Taavitsainen oli määrännyt vielä yhden uuden otoksen. Taas kuoletettiin paikallisesti vatsa, ammuttiin neula maksaan ja pyöritettiin lisää koepaloja. Myöhemmin samana päivänä tuli ennakkotieto siitä, että todennäköisesti kahden hyvänlaatuisen kasvaimen sisälle on koteloitunut kaksi alkuvaiheessa olevaa syöpäpesäkettä.

* * *

Kun tieto maksasyövästä tuli, en osannut itse sanoa mitään. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin ja oli jotenkin outo olo. Mutta jotakin oli tehtävä. Eräs ja tehokkain tapa kaikki seikat huomioon ottaen oli maksan siirto. Tämä edellytti kuitenkin sitä, että syöpää ei ole missään muualla elimistössäni. Tätä varten alkoivatkin tarkat tutkimukset, jotka kestivät yli viikon. Läpikäytiin tähystyksellä vatsa, paksusuoli, kuvattiin keuhkot, luusto, imusolmukkeet jne. Erityisen tarkkailun kohteena oli myös sydän, koska isoa urheilijan sydäntäni on aina ihmetelty ja epäilty siinä olevan jokin vika. Lopputulos oli kuitenkin se ilahduttava tosiasia, hermoja koettelevista puolentoista viikon tutkimuksista, että maksassa olevaa syöpää lukuun ottamatta syöpää ei ole missään muualla. Muutoin olin terve ja hyvässä peruskunnossa vastaanottamaan suuren maksansiirto- operaation kaikki eri vaiheet. Minulle annettiin maksansiirron hälytyslaite, paljon kirjallisuutta maksansiirrosta (jota en mielenrauhani vuoksi lukenut) ja ohjeita ruoka- ja juomavalikoimasta. Halusin keskittyä maksansiirtoon kuin maratonjuoksuun. Vain viisi lähiomaistani tiesi tästä asiasta.

* * *

Eräänä kauniina kesäaamuna kesäpaikassani Päijänteen rannalla muutaman kymmenen metrin päässä alkoi hälytyslaitteeni soida. Aikaa oli maksansiirtolistalle pääsystä kulunut jo sen verran, että en enää jaksanut pitää laitetta koko aikaa taskussa. Se ei ollut soinutkaan niin nopeasti kuin luulin. Nyt se soi ja hämmästyksestä toivuttuani soitin HYKS:n kirurgisen sairaalan osasto 5:een, jossa kerrottiin minulle sopivan maksan nyt löytyneen. Lähdin autolla Lahteen ja sieltä junalla Helsinkiin määräaikaan klo 14:ään mennessä. Leikkaukseen valmisteluun meni noin 3,5 tuntia, jonka jälkeen saapui huoneeseeni leikkaussalista vastaava lääkäri Heikki Mäkisalo, joka sanoi mm.: "Sähän muistat sitten sen keljun tosiasian, että kun vatsasi avataan ja sieltä kaikesta tutkimuksesta huolimatta maksan ympäristöstä jostain löytyy uusia syöpäpesäkkeitä, niin siirtoa ei tehdä". Jäädessäni huoneeseeni yksin hiljenin ja evankelisluterilaisen seurakunnan jäsenenä käännyin korkeampien voimien puoleen. Kun seuraavana päivänä heräsin Mäkisalon ensimmäiset sanat olivat: "Siirto on tehty. Kaikki meni hyvin ja lyhyessä 12 tunnin ajassa."

Pari viikkoa myöhemmin minulle kerrottiin, että patologi oli koko ajan paikalla tutkimassa heti mahdolliset syöpäepäilyt. Lähihuoneessa oli kuulemma myös varapotilas, jos syöpää olisi lisää löytynyt.

* * *

Nyt kaikki on ohi. Olen terve. Syöpää ei ole. Tärkeimmät elimeni ovat hyvässä kunnossa. Olen kuntoutunut hyvää vauhtia. Joitakin rajoitteita työ- ja arkielämässä on vielä jonkin aikaa. Työinto on kova.

Erityisen kiitollinen olen kaikille niille, jotka ovat mahdollistaneet minulle tämän onnistuneen maksan siirron ja samalla uuden elämän. Kiitän myös kaikkia teitä, jotka näinä minulle vaikeina epätietoisuuden vuosina jaksoitte minun tavoin uskoa oikean ratkaisun ja myös oikean tiedon löytymiseen.

Terveellistä tulevaisuutta.