< takaisin

Talousvaliokunta


valiokuntaneuvos Pekka Nurminen 21. lokakuuta 2003:

USA:n konkurssilainsäädännöstä


Tämä muistio perustuu valiokunnan Yhdysvaltain matkalta saatuun informaatioon (asianjajotoimisto Thelen Reid & Priest LLP ja suurlähetystön toimittama materiaali) sekä KTM:n julkaisemaan OTL Johanna Karkian kirjoittamaan raporttiin "Yritystoiminnan uusi alku – kansainväliset mallit ja suomalaiset sovellukset, ss. 57 – 70).

Johdanto

Yhdysvaltain liittovaltion konkurssilainsäädännössä (Bankruptcy Code, BC) on yhdistettynä varsinaista konkurssia sekä erilaisia velkajärjestelymenettelyitä koskevia säännöksiä. Varsinaista konkurssia vastaavat säännökset ovat BC:n 7 luvussa (Chapter 7, Liquidation Bankruptcy). BC:n 11 luku (Chapter 11, Reorganization Bankruptcy) käsittelee lähinnä yrityssaneerausta, ja luku 13 (Chapter 13, Debt Reorganization for Individuals) yksityishenkilöiden velkasaneerausta.

BC:ssä on myös omat lukunsa kuntien (Chapter 9) ja maanviljelijöiden (Chapter 12) velkajärjestelyille, mutta niitä ei käsitellä tässä.

USA:n konkurssilainsäädännössä suhteessa Suomen sääntelyyn on keskeisiä eroja: Ensinnäkin lainsäädäntö on kokonaisuus, jossa erilaiset saneerausmenettelyt ja varsinainen konkurssi muodostavat toisiaan täydentävien (ja tarvittaessa seuraavien) toimenpiteiden valikoiman. Toiseksi, sääntelyn tarkoituksena on suojata myös ja erityisesti rehellistä velallista ja mahdollistaa menettelyn alkamiseen mennessä syntyneiden velkojen uudelleenjärjestely tai anteeksianto siten, että henkilö tai yritys voi jatkaa toimintaansa "puhtaalta pöydältä" menettelyn jälkeen. Kolmanneksi, erityisten konkurssituomioistuinten valta velkojiin nähden on suuri. Tuomioistuinten merkitys järjestelyjen toteuttamisessa on merkittävä. Se, että menettelyillä on epäonnistuneita yrittäjiä vähemmän leimaava vaikutus kuin Suomessa, on osittain kulttuurikysymys, osittain järjestelmistä johtuva ero.

Perintätoimien keskeytys

Yhteinen piirre kaikille menettelyille on se, että menettelyn käynnistäminen johtaa automaattisesti kaikkien velallisen omaisuuteen ja ansoihin kohdistuvien perimistoimien keskeyttämisen (automatic stop). Tällä pyritään ehkäisemään velallisen aseman heikkeneminen entisestään.

Kielto koskee periaatteessa sekä vakuudellisia että vakuudettomia velkoja, joskin tietyissä tapauksissa tuomioistuin voi myöntää vakuusvelkojille oikeuden perimistoimien jatkamiseen.

Varsinainen konkurssi (Chapter 7, Liquidation)

Tässä muistiossa käsitellään aluksi 7 luvun mukaista konkurssia, vaikka se oikeastaan on "viimeinen vaihtoehto" tilanteessa, jossa saneeraus (Chapter 11) tai velkajärjestely (Chapter 13) ei ole mahdollinen tai se epäonnistuu.

Chapter 7:n mukainen menettely on mahdollista kaikille yritystyypeille, omistajayrittäjille ja yksityishenkilöille. Yritysten osalta sitä käytetään silloin, kun selvitystila ja yrityksen purkaminen ovat käytännössä ainoita vaihtoehtoja. Menettelyssä velallisen käytettävissä oleva omaisuus, osavaltioittain säädettyyn maksuvapautuksen (suojaosuus) tasoon saakka, asetetaan toimitsijamiehen käyttöön, joka huolehtii velkojien saatavien maksamisesta. Menettelyn päätyttyä velallinen ei enää vastaa tulevilla ansioillaan menneistä veloista, jotka siis "annetaan anteeksi" menettelyn kautta. Menettelyn läpikäynyt pääsee aloittamaan "puhtaalta pöydältä".

On kuitenkin huomattava, että menettely ja velkojen anteeksianto ei koske kaikkia saatavia. Menettelyä ei sovelleta saataviin, joiden turvana on vakuus (kiinnitys, pantti, takaus tms.). Käytännössä esimerkiksi pankit pyrkivät järjestämään vakuuden antamilleen lainoille, jolloin kyseiset lainat eivät pääse 7 luvun mukaisen järjestelyn ja velkojen anteeksiannon piiriin, jos vakuus on käytettävissä saatavan maksamiseen.

Jos omaisuus on kiinnitetty tai pantattu, saatava maksetaan vakuuden (esim. asunnon) realisoinnista saaduilla rahoilla. Realisoinnista mahdollisesti ylijäävä osuus on velallisen käytettävissä, suojaosuuden ylittävältä osin tosin myös muiden velkojen maksuun, jos sellaisia on jäänyt. Velkoja ei voi myydä panttia "ylihintaan" ja pitää erotusta itsellään. Toisaalta, jos vakuus ei riitä velan maksuun, menettely vapauttaa velallisen maksamasta ylijäävää velkaa tulevilla ansioillaan.

Myöskään aivan kaikki saatavat eivät lakkaa 7 luvun menettelyn seurauksena. Tietyn tyyppiset saatavat eivät pääse menettelyn piiriin. Näitä ovat mm. vahingonkorvausvelat, opintotuet, verot, elatusavut, liikennesakot sekä velallisen moitittavasta käytöksestä tai rikollisesta toiminnasta aiheutuneet velat.

Maksuvapautuksen eli suojaosuuden taso, toisin sanoen sen omaisuuden määrä, jonka velallinen voi joka tapauksessa pitää itsellään, vaihtelee osavaltioittain. Vapautuksia on sekä liittovaltion tasolla että osavaltioittain, joissain tapauksissa valinnan suorittaa osavaltion lainsäätäjä, joissain tapauksissa velallinen.

Kaikissa järjestelmissä on kuitenkin yhteisiä piirteitä: Velallisen asunto-omaisuus suojataan joko kokonaan tai tiettyyn dollarimäärään saakka, joka vaihtelee siviilisäädyn ja elämäntilanteen mukaan. Tietyt vakuutus- ja sosiaalietuudet suojataan velkojilta. Henkilökohtaista ja kotitalousirtaimistoa sekä työvälineitä suojataan tiettyyn dollarimäärään saakka. Sääntely voi olla hyvinkin yksityiskohtaista, New Yorkin laissa mainitaan erikseen esim. perheraamattu. Kalifornian osavaltiossa on lisäksi käytössä "villi kortti", 925 dollarin arvosta mitä tahansa muuta omaisuutta.

Kohtuullisen korkea maksuvapautuksen taso on omiaan parantamaan velallisen tulevaa rahoitusasemaa ja kykyä aloittaa esim. yritystoiminta uudelleen, joskin järjestelmä on myös altis väärinkäytöksille.

Yksityishenkilön velkajärjestely (Chapter 13, Debt Reorganization of Individuals)

Velallinen voi valita 7 luvun tai 13 luvun välisen menettelyn välillä. Jos hän valitsee 13 luvun menettelyn, hän voi ehdottaa suunnitelmaa, jonka mukaan hän vastaa ennen menettelyä syntyneistä veloistaan myös tulevilla ansioillaan. Suunnitelman mukaan velat maksetaan kokonaan tai osittain. Tämän "vastapainoksi" velallinen vapautuu maksamasta velkojaan omaisuudellaan.

13 luvun mukainen menettely on edullinen erityisesti palkansaajalle, joka esim. työttömyyden vuoksi on joutunut maksuvaikeuksiin, mutta pystyy uudelleen työllistyttyään suoriutumaan aikaisemmista veloistaan tiettyjen uudelleenjärjestelyjen ja maksuhelpotusten kautta. Sen sijaan yrittäjien osalta 7 luvun menettely voi olla edullisempi, koska yritystoiminnan uudelleenkäynnistäminen on vaikeampaa, jos menneistä veloista vastataan myös tulevilla ansioilla.

Velkojien oikeus saada velkoja perityksi ja maksuvapautukset vastaavat 13 luvun menettelyssä sitä, mitä edellä on kerrottu 7 luvun mukaisesta menettelystä.


Yrityssaneeraus (Chapter 11, Reorganization Bankruptcy)

On huomattava, että myös 11 luvun mukainen menettely voi päätyä 7 luvun mukaiseen "likvidaatioon", jos saneerauksen onnistumiselle ei ole edellytyksiä. Tavoitteena on kuitenkin yritystoiminnan pelastaminen. Velallisella säilyy hallinta- ja määräysvalta yrityksessä menettelyn ajan, jos hän itse hakee menettelyä. Järjestelmä uskoo valallisyrityksen kykyyn ja haluun toimia yrityksen parhaaksi myös tilanteissa, joissa asioita on hoidettu huonosti. Tuomioistuin valvoo velallisen toimintaa.

"Hallintaoikeusvelallinen" voi myydä ja käyttää yrityksen omaisuutta normaalin liiketoiminnan puitteissa menettelyn aikana. Jos velallinen syyllistyy moitittavaan tai rikolliseen menettelyyn, voidaan yritykselle nimittää toimitsija, joka valvoo toimintaa ja tekee päätöksiä yrityksen nimissä.

Velallisyrityksellä on oikeus ehdottaa tuomioistuimelle yrityksen saneeraussuunnitelmaa neljän kuukauden kuluessa menettelyn alkamisesta. Tämän jälkeen ehdotusoikeus on myös velkojilla. Tuomioistuimet suosivat velallisyrityksen omia suunnitelmia. Osapuolet (yritys, velkojat, osakkaat) kokoontuvat neuvonpitoon, jonka tavoitteena on suunnitelma vahvistaminen ilman, että yhdelläkään taholla olisi valtaa saada tuomioistuin toimimaan heidän vaatimallaan tavalla. Neuvottelujen aikana velallisyrityksellä on erityisen huolellisuusvelvollisuus velkojia ja osakkaita kohtaan.

Kun saneeraussuunnitelma (reorganization plan) vahvistetaan, yritysvelallinen lähtökohtaisesti vapautuu kaikista ennen menettelyä syntyneiden velkojen maksusta, joita ei ole sisällytetty saneeraussuunnitelmaan. Jos saneeraussuunnitelmaa ei voida toteuttaa aikataulussaan, menettely voidaan muuttaa 7 luvun mukaiseksi likvidaatioksi.

11 luvun julkilausuttu tavoite on yritystoiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja sen loppumisen haitallisilta seurauksilta välttyminen. Menettely on markkinoiden hyväksymä ja itse asiassa sen käynnistäminen parantaa yrityksen rahoitusasemaa ja luottokelpoisuutta sekä uuden pääoman hankintaa.

Väärinkäytösten vaara


USA:n järjestelmään sisältyy "tietoinen" järjestelmän väärinkäyttämisen riski. Kongressissa on tehty useita muutosehdotuksia, jotka parantaisivat velkojien asemaa eri menettelyissä tai jotka merkitsisivät tulevien ansioiden käyttöä menneiden velkojen maksuun. Ehdotuksia ei kuitenkaan ole hyväksytty.

Järjestelmän etujen ilmeisesti katsotaan ylittävän haitat, erityisesti juuri itsenäisien yritys- ja ansiotoiminnan suosimisen ja siitä aiheutuvien yleisten taloudellisten hyötyjen vuoksi.