< takaisin

POLITIIKAN VIIKKO

Jouko Skinnari:

OSANOTTOMME.

USA:N TALOUS.

Eduskunta aloitti kevätistuntokauden hiljentymällä Aasian katastrofin uhrien muistoa kunnioittaen. Arviolta noin 300 000 on kuollut, ehkä enemmänkin. Heidän joukossaan on lähes 200 suomalaista. Omaisten, sukulaisten, ys-tävien ja tuttavien keskuudessa jokainen suru on ainutlaatuinen. Kohtaa kuoleman Aasissa, auto-onnettomuudessa, työtapaturmassa tai missä ta-hansa, se on aina ainutlaatuisen suuri menetys.

Eduskunnan ensimmäinen päivä meni lähinnä Asian tsunamin surussa. Enti-set puhemiehet valittiin. Myös ryhmien johdossa pääsääntöisesti jatkoivat entiset puheenjohtajat. On selvästi havaittavissa, että on elämä ennen Aasian katastrofia ja elämä Aasian katastrofin jälkeen. Niin paljon kuin New Yorkissa syyskuun 11. päivän tapahtumat 2001 vaikuttivatkin, on Aasian katastrofin seurausvaikutukset myös suuret. Aasialaisten aulius auttaa hädässä olevia ihmisiä, erityisesti ulkomaalaisia on ollut maailman laajuisesti huomiota herättävää. Se olkoon opetukseksi meille kaikille.

* * *

Yhdysvaltojen vierailun yhteydessä olin myös Maailman pankissa ja Kansain-välisessä valuuttarahastossa, IMF:ssä noin kolme viikkoa sitten. Tällöin en-simmäiset arviot tuhojen kustannuksista olivat tulleet Washingtoniin. Niitä käytiin läpi maittain. Tällöin eikä oikeastaan vieläkään ole täysin selvää, mitä kaikkea on tuhoutunut ja mitkä ovat lopulliset kustannukset.

Välittömästi katastrofin jälkeen päätettiin kutsua koolle eri maita ja organi-saatioita edustava ns. lupauskokous. Tällaisissa kokouksissa annetaan si-toumus siitä, kuinka paljon rahoja ollaan valmiit vähintään laittamaan katas-trofin hoitamiseksi. Niin Maailman pankissa, Kansainvälisessä valuuttara-hastossa IMF:ssä kuin YK:ssakin on kokemuksia siitä, että lupauskokousten jälkeen kuukausien ja vuosien kuluessa käytännössä näitä lupauksia ei ole täytetty. Rahoja ei olekaan kertynyt sillä tavoin kuin oli luvattu. Suomi ja suo-malaiset ovat näissä kysymyksissä olleet aina rehellisiä ja lupaustensa mukaisia.

Suomen on oltava aktiivisesti mukana paitsi inhimillisessä hädässä myös Aasian katastrofin kärsineiden maitten jälleenrakentamisessa. Euroopan Unionin ja YK:n tulee koordinoida apu niin, että se kohdistuu oikealla tavalla ja riittävän tehokkaasti.

* * *

Yhdysvaltain taloudessa on tällä hetkellä näkyvissä samanlaisia piirteitä kuin Suomen taloudessa oli 1990-luvun talouskriisissä. Yhdysvallat ottaa tällä hetkellä joka päivä uutta velkaa 3 miljardia dollaria. Amerikkalaisilla on yksis-tään kulutusluottovelkaa keskimäärin 30 000 dollaria. Raha tulee Aasian markkinoilta. Aasialaiset pankit ostavat USA:n valtion liikkeelle laskemia velka-kirjoja. Kuinka kauan Aasian pankit ovat valmiita rahoittamaan Yhdysvaltoja, tämä on olennaisin kysymys. Meneväthän rahat mm. Irakin sotaan ja suuri-tuloisten veroalennuksiin.

USA:n talous ei kestä enää yhtään takaiskua. Afganistanin sota, Irakin sota ja nyt tsunami ovat olleet jo raskaita. Samaten budjettivaje, sosiaaliturvan ja terveysmenojen rahoitus ovat suuria haasteita presidentti George W Bushille ja hänen hallinnolleen. Muistamme hyvin Japanin nousun ja laskun samoin Uuden Seelannin tai Suomen. USA on nyt 10 vuotta mennyt rajusti eteenpäin. Ollaanko nyt tultu päätepisteeseen?

* * *

USA:n talous on hyvin riippuvainen Aasian markkinoista ja työvoimasta. Teol-lisuudesta ja työn tekemisestä suuri osa on viime vuosi siirtynyt mm. Kiinaan. Muissa Aasian maissa tavarat ja tuotteet tehdään vieläkin halvemmalla. Irakin sota on kuitenkin jättänyt Yhdysvaltoihin pahan trauman. Jos eurooppalaisten kritiikki on ollut suurta, niin islamin kritiikki ja myös vaikutukset ovat vielä mer-kittävämmät USA:lle. Tätä taustaa vasten USA:n katastrofiapu Indonesialle ja muille Aasian maille on ymmärrettävää. Aasian pankkeihin ja islamiin on pyrittävä pitämään suhteita yllä.

Presidentti Bush on tämän kuun loppupuolella tulossa Eurooppaan. Ranskan presidentti Jacques Chirac vierailee Yhdysvalloissa ja Saksan pääministeri Gerhard Schröder on menossa Yhdysvaltoihin maaliskuussa. Nyt kaikilla tahoilla yritetään löytää yhteistyön pohja. Myös YK:ssa yhteistyö on turvaneu-vostossa esillä. EU:n ja USA:n välinen kauppa on 40 % maailman kaupasta.

Jatkuvaan velan ottoon perustuva USA:n talous saattaa keikkuen mennä eteenpäin. Kansalaisten luottamus säilyy niin kauan kuin käteistä rahaa riittää. Mutta Suomen kokemukset 90-luvulla osoittavat, että kulutusjuhlat velkarahal-la päättyvät aikanaan. Tällöin pudotus on krapulaakin pahempi.

* * *

Tämä pakina valmistui ti. 1.2.2005 klo 14.