< takaisin

POLITIIKAN VIIKKO

Jouko Skinnari:

SUOMALAINEN

OMISTUS VÄHENEE.

Ruotsalaiset ja venäläiset lisäävät yritysten omistustaan Suomessa. Viimeksi venäläinen öljyjätti Lukoil ilmoitti ostavansa Suomen toiseksi suurimman öljy-yhtiön Teboilin.

Teboilin markkinaosuus öljytuotteiden myynnistä on ollut runsas viidennes. Teboililla on tätä nykyä 280 huoltoasemaa Suomessa. Lukoilin ostotarjous tarvitsee EU-komission luvan. Esteitä kaupalle tuskin on, joten käytännössä viimeistään huhtikuussa Teboililla on uudet omistajat. Dieselin lisäksi Te-boilin huoltoasemilta voinee tulevaisuudessa tankata myös venäläistä ben-siiniä.

Venäläisomistus oli kovasti esillä myös pari vuotta sitten Fortumin yhtiöjär-jestelyissä. Suomalaiset omistajapiirit ovat viimeisen 10 vuoden aikana pi-täneet esillä yksityistämisen autuutta. Vain yksityistämällä yrityksiä päästään eteenpäin ja saadaan suurempia, kaikkia hyödyttäviä voittoja. Tällainen peri-aate ei kuitenkaan aina toimi.

* * *

Energia on itsenäisen kansan turvallisuuden näkökulmasta elintärkeä asia. Energian saamisen toimintavarmuus tulee turvata kaikissa tilanteissa. Tämän vuoksi julkisen vallan, eli valtion ja kuntien omistaminen on energiassa hyvin tärkeä asia. Jos et hallitse ja omista energiaa, et omista paljon muutakaan. Tämän tosiasian presidentit Putin ja Bush ovat omineet. Molempien vallan-käytössä energiaomistuksilla on tärkeä sijansa. Monet energiaomistuksensa myyneet suomalaiset kunnat katuvat katkerasti lyhyen tähtäyksen voittoja tuot-taneita kauppojaan.

Eduskunnan talousvaliokunta edellytti Fortumin yhtiöjärjestelyissä, että For-tumin ja myöhemmin perustettavan öljy-yhtiön eli käytännössä Nesteen omis-tus ja määräysvalta on valtiolla. Tuolloin kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ja hallitus epäröi ja olisi ollut valmis yksityistämään Fortumin. Täl-löin itse ilmoitin heti, että määräysvalta on säilytettävä valtiolla. Myöhemmin kokoomusta myöten (vuorineuvokset Martin Saarikangas ja Jere Lahti) tulivat samalle kannalle. Myös hallintoneuvosto päätettiin perustaa sekä Fortumiin että nykyiseen öljy-yhtiö Nesteeseen.

* * *

Mutta Venäjää innokkaampi suomalaisyritysten ostaja on ollut Ruotsi. Esimer-kiksi 40 % markkinaosuuden hallitseva Nordea on siirtänyt pääkonttorinsa Tukholmaan. Jos Sampo-konsernin avulla paluun elinkeinoelämän johto-tehtäviin saanut Björn Wahlroos saa tahtonsa läpi, Sampo Pankkia tuskin kauaa on. Tämän jälkeen suomalaisista pankeista on jäljellä enää Osuus-pankkijärjestelmä ja rippeitä Säästöpankeista. Samalla Handelsbanken ja muut rynnivät Suomeen. Helsingin pörssi on yhdistetty Tukholman pörssiin. Nokia on 90 %:sti ulkomaalaisten omistuksessa. Miten käy Stora Enson ja muun paperiteollisuuden? Entä AlmaMedia ja muu viestintä? Valtio omistus-politiikka on viime vuosina tarkoittanut lähinnä valtion omaisuuden myymistä. Valtion tulee myös sijoittaa.

Valtio on kuin perhe. Omaisuutta on helppo myydä ja saada lyhyen tähtäyksen voittoja. Mutta mitä sitten, kun valtio ja perhe ei enää omista juuri mitään? Monesti kansainväliset maailman laajuiset yritykset ovat tulleet suuremmiksi liikevaihdoltaan kuin Suomi ja moni muut pienet kansat. Esimerkiksi Suomes-sa työeläkerahastot (Ilmarinen, Varma, Eläke-Fennia, Tapiola, Eläkesäätiöt jne.) ovat lähes kolme kertaa suurempia (n. 90 miljardia euroa) kuin valtion budjetti (n. 37 miljardia euroa).

* * *

Pörssiyhtiöitten kaikista asioista ei voi julkisesti keskustella. Ne on helppo vetää liikesalaisuuden piiriin. Toivottavasti hallituksen talouspoliittinen minis-terivaliokunta käyttää aikaa yhtä paljon suomalaisen omistuksen pohdintaan, kuin valtion virastojen joidenkin satojen työpaikkojen alueellistamiseksi pääkaupunkiseudulta muualle. Hallinnon kehittämisen ministerivaliokunta on pari vuotta miettinyt valtion virastojen toimintojen hajauttamista pääkaupunki-seudulta muualle Suomeen.

Lahden näkökulmasta alueellistaminen on ollut osittain mielivaltaista. Esi-merkiksi puolustusvoimien ruokahuollon henkilökunta ja pääesikunta esittivät sijoituspaikaksi Lahtea. Teoriaherrojen periaatteella puolustusministeri Sep-po Kääriäinen vei ruokahuollon omaan vaalipiiriinsä Kuopioon. Samaten maa-seutukeskuksen henkilökunta ja virkamiesjohto kansliapäällikön johdolla maa- ja metsätalousministeriössä on valmis hajasijoittamaan maaseutu-keskuksen Lahteen. Hallinnon kehittämisryhmä on kuitenkin laittanut virka-miestyöryhmän selvittämään, miten käytännössä hajasijoittaminen voitaisiin tehdä Seinäjoelle. Päijät-Hämeen kansanedustajat ja muu hallinto ilmoitti ministerityöryhmässä olevalle oikeusministeri Johannes Koskiselle epäluot-tamuksensa. Hallinnon kehittämisryhmän ministerit ovat hiljaa keskenään jakaneet kaiken jaettavan. Näin kiistoja ei ole syntynyt eikä asiaa ole tarvinnut viedä valtioneuvostoon.

Asuntorahastoa on esitetty Lahteen, Hämeenlinnaan tai Porvooseen. Huhut kertovat sen jäävän Helsinkiin. Valtiolla on enää nykyisin runsaat 100 000 työpaikkaa. Kunnilla työpaikkoja on 450 000. Noin 1,5 miljoonaa työpaikkaa on yksityisellä sektorilla. Yksityisen sektorin päätökset tehdään yksityisissä yrityk-sissä.

Mikä on lahtelaisen elinkeinoelämän vaikutusvalta yksityisen sektorin päätök-sentekoon Suomessa? Tätä olen kysynyt jo monta vuotta. Toimintaedellytyksiä on luotu rakentamalla yhtenäinen Päijät-Hämeen maakunta, työvoima- ja elin-keinokeskus Lahteen, Ammattikorkeakoulu- ja yliopistokeskus, moottoritiet, oikorata jne. Kansanedustajat eivät voi määrätä yksityisten yritysten päätöksiä vaikka haluavatkin. Missä ne yksityistämisen edut nyt sitten oikein ovat? Missä ne ovat Suomen kannalta ja missä ovat Lahden seudun kannalta?

* * *

Tämä pakina valmistui ti. 15.2. klo 14.