< takaisin

POLITIIKAN VIIKKO

Jouko Skinnari:

VALTA.

"En etsi valtaa loistoa…". Tätä joululaulua monet hyräilevät kesät ja talvet. Se on suosittu joululaulu myös eduskunnan ja valtioneuvoston piirissä. Tuttu se on myös kunnanvaltuustoissa. Todellinen markkinatalouden vallankäyttäjä elinkeinoelämä hyräilee sitä itsekseen muiden kuulematta. Valta maistuu. Niinhän sanotaan. Ja paljon muutakin. Valta kiehtoo kaikin tavoin. Väitetään myös, että valta turmelee. Nämä ovat muutamia haja-ajatuksia vallasta arkielämän tasolta ja kansan suusta.

* * *

Aloitin vallankäytön opiskelun 1960-luvun lopulla Hämäläis-Osakunnassa. Kohosin silloisen 3 500-jäsenisen osakunnan toiminnanohjaajaksi ja Hämäläisten Ravintola Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi. Kerhoissa ja osa-kunnan kokouksissa opeteltiin vallankäyttöä. Vanhemmat neuvoivat, että nyt kannattaa harjoitella ja tehdä kaikki mahdolliset virheet. Paljon harjoiteltiin puhumisen, kirjoittamisen ja jopa junttauksen keinoin. Kaikkia virheitä en ehti-nyt tuolloin tehdä, vaan joitakin jäi eduskunnan ja valtioneuvostonkin aikoihin.

Kieltämättä osakunta ja ylioppilaselämä olivat tärkeä vallankäytön oppiaika: kokoukset, osakuntajuhlat, yleisökeskustelut, mielenosoitukset, julkilausumat ja Vanhan valtaus. Merkittävät luottamuspaikat ja virat sekä kerhojen määrära-hat olivat vallankäytön kohteita. Osakunnan lähellä olevassa eduskuntatalos-sa ja valtioneuvostossa on samanlaisia asioita. Nimikkeet ja mittasuhteet ovat vain vaihtuneet. Hämäläis-Osakunta ja Hämäläistentalo ovat olleet vallankäy-tön keskipisteessä niin presidentiksi tulleen osakunta-aktivistin J.K. Paasiki-ven kuin myös pääministerikautenaan Kampinkadulla asuneen Urho K. Kekkosen aikana.

* * *

Useasti vallalla ajatellaan vain julkista valtaa: valtiota, kuntia ja kuntayhtymiä sekä EU:ta, YK:ta ja Natoa. Aivan kuin elinkeinoelämässä ei käytäisi valtatais-telua joka päivä ja monesti paljon raaemminkin. Jos valtion budjetti on 33 mil-jardia euroa, niin palkansaajien yksityisissä työeläkeyhtiöissä (Ilmarinen, Var-ma, Eläke-Fennia ym.), Kunnallisessa eläkevakuutuksessa ja valtiokonttoris-sa olevat työeläkevarat ovat lähes 90 miljardia euroa. Pankeissa ja vakuutus-yhtiöissä on vielä enemmän. Entä kirkon ja seurakuntien henkinen valta? Pu-humattakaan katolisesta kirkosta ja parhaillaan meneillään olevasta Paavin valinnasta.

Julkinen valta on julkista. Yksityinen vallankäyttö on liikesalaisuuden, pörssi-yhtiöiden säännösten ja monimutkaisten omistusten takana. Julkisen vallan ja yksityisen vallan käyttö on sekoittunut mm. konsulttien toimesta kunnissa ja valtiolla. Säästääkseen valtion ja kuntien menoja, valtio ja kunnat ovat palkan-neet isopalkkaisia konsultteja hoitamaan julkista valtaa. Laajenevista konsult-titoimistoista on tullut verovaroilla toimivia julkisen vallan osia. Julkisten meno-jen säästäminen unohtuu viimeistään näiden konsulttifirmojen verovaroilla ju-nailemilla lounailla, illallisilla tai seminaarimatkoilla.

* * *

Vallankäytön kannalta ihminen ominaisuuksineen on tärkein voimavara. Ihmi-nen on vallankäyttäjä ja myös sen kohde. Inhimillisyys vahvuuksineen ja heik-kouksineen tulee esiin molemmin puolin valtaa. Vallankäyttäjä toteuttaakseen tavoitteensa, voi käyttää hyödykseen ihmisen inhimillisiä puolia. Valta elää ja kulkee kaikkialla siellä, missä ihminenkin. Valta on kätkeytynyt mitä erilaisim-piin tapoihin ja menettelyihin, joita julkinen valta yrittää säännellä erilaisilla laeilla, asetuksilla ja muilla määräyksillä. Elinkeinoelämä on myös itse tehnyt pelisääntöjä vallankäytölle. En tiedä, miten vallankäyttöön moraalisesti istuvat mm. kummalliset aikuisten ihmisten Vapaamuurarijärjestöt rituaaleineen

* * *

Politiikassa ja elinkeinoelämän piirissä TV-kanavat, radiot ja lehdet näyttelevät entistä suurempaa osaa vallankäytössä. Kaiken keskipisteenä ja avainhenki-lönä on ihminen – vallan käyttäjä ja vallan kohde. Tällä pakinalla minäkin käy-tän valtaa yhden valtamedian eli Viikko-Hämeen välityksellä.

Kun 25-vuotiaana kansaneläkelaitoksen henkilöstöasiain juristina ja Suomen Varusmiesliiton puheenjohtajana sain kutsun Rafael Paasion hallituksen po-liittiseksi sihteeriksi, oli asiantuntemus ja kokemus vähäinen mutta into suuri. Vuosikymmenien työn tuloksena merkittävissä tehtävissä asiantuntemukseni sosiaali- ja terveyspolitiikassa, työelämän asioissa, kunnallis- ja maakunta-politiikassa sekä kansainvälisissä ja talousasioissa on nyt aivan toista, esi-merkillistä luokkaa.

Olen kertonut Minna Lintoselle, Mika Karille ja Kirsti Laatuselle olevani käytettävissä SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajan tehtävään.

Tämä pakina valmistui tiistaina 19.4. klo 14.