< takaisin

RAHAN AHNEUS.

Ahneus (ruotsiksi girighet) on oikeustajumme vastaista toimintaa. Työelämässä se voi olla yritysjohdon rahanahneutta, jolloin unohdetaan tulokseen vaikuttavan muun henkilöstön työpanos. Johdon peruspalkka ei riitä. Pitää saada paljon lisää rahaa, jotta työaikana tekisi vielä enemmän töitä. Johdon rahan ahneus ei sovi työelämän pelisääntöihin. Eikä se ole tasa-arvoista ja oikeudenmukaista johtamista, jos 350 henkilöä voi jossakin yrityksessä saada optioina 500 miljoonaa euroa eli yhtä paljon kuin firman 10 000 henkilön palkat ja palkkiot ovat vuodessa.

Ahneutta on esiintynyt ihmiskunnan koko historian ajan. Uskonnolliset liikkeet katsovat ahneuden kuolemansynniksi. Aika ajoin ahneus ilmaantuu myös suomalaisissa yritysjohtajissa suomeksi ja ruotsiksi. Ahneus ei kuulu hyvään hallintoon (corporate governance) eikä menestyksekkääseen johtamistaitoon.

* * *

Ahneus voi olla yhtäkkistä tai se voi olla määrätietoista ja suunniteltua. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei siedä sisällään ahneutta. Sillä ei ole siihen varaa. Emme voi tehdä tasa-arvoisia palveluita kaikille ja luoda hyvinvointia, jos pieni osa yrityksen johdosta vie taskuihinsa suuren osan yhteisesti tehdystä yrityksen voitosta ja tuloksesta. Sitouttamis- ja palkkiojärjestelmät on tehtävä koko henkilökuntaa koskevina. Vain tämä voi tehdä yrityksen sisäisen ilmapiirin kannustavaksi juoksupojasta johtajaan.

Keskustelu yritysjohtajien rahan ahneudesta on helppohintaista sivuuttaa muka kateutena. Kysymys on omista ja yrityksen arvoista. Johdon ylipalkitseminen vie pohjan oikeudenmukaisesta tulonjaosta yhteiskunnassa. Johdon palkkojen ja palkkioiden on oltava järkevässä suhteessa heidän panokseensa yrityksen menestyessä. Moni kunnallinenkin energiayhtiö on tehnyt mahtavia tuloksia sähköpörssin ulkopuolella ilman optioita tai muita kannustimia.

* * *

Jos koko henkilöstö on yhtiössä tärkeä, niin kuinka on yhtiöiden asiakkaat? Esimerkiksi sähköä jokainen tarvitsee joka päivä. Sähkön saannin turvaaminen kuuluu yhteiskunnan peruspalveluihin. Terveyskeskuksessa ei tarvitse kenenkään käydä joka päivä. Mutta sähkörasiasta on sähkön tultava jatkuvasti. Eikä riitä, että sähköä tulee. Sen pitää olla kohtuuhintaista. Edullinen sähkö on kilpailuvaltti valtakunnallisille ja maakunnallisille energiayhtiöille.

Energian tutkimus- ja tuotekehittely on entistä tärkeämpää. Tarvitaan monipuolisia ratkaisuja. Esimerkiksi maakaasussa olemme Venäjästä täysin riippuvaisia. Öljyäkään meillä ei ole. Suomen ja maakuntien tulee olla kärjessä energian uusien ratkaisujen kehittämisessä, on kysy puusta, turpeesta, bioenergiasta yms.. Kyse ei ole vain sähkön tuotekehityksestä, vaan myös uusista työpaikoista. Jos johdon aika menee konsulttien kanssa uusien kannustimien luomiseen, ei tällaisiin kehitysasioihin jää riittävästi aikaa. Ja mitä sillä on väliäkään, jos kannustinjärjestelmän perustana ei ole tuotekehitys ja asiakastyytyväisyys vaan lähinnä pörssikurssit ja muut tekijät.

Jouko Skinnari