< takaisin

POLITIIKAN VIIKKO

Jouko Skinnari:

LAHDEN SIBELIUSTALO.

Vaikka 10 vuotta sitten ympäri maailmaa tunnettiin Jean Sibelius, kukaan ei voinut tietää Sibeliustalosta. Osmo Vänskän johtama Lahden kaupunginorkesteri oli saavuttanut kuuluisuutta 1990-luvulla entistä enemmän ja sai mm. Sibelius-sävellyksistä kultalevyn. Lahden konserttitalo alkoi jäädä pieneksi ja oli synkkäkin, joten sieltä ei voitu lähettää TV-ohjelmia.

Lahtelaispiireissä alkoi kypsyä ajatus syvän laman keskellä (työttömyys 1995 28 %), että kaupunginorkesteri tarvitsee uuden kodin. Aktiivinen intendentti Tuomas Kindberg tukijoukkoineen tuotatti erilaisia vaihtoehtoja, joista viimein puurakentaminen voitti. Paikaksi tuli Vesijärven satama-alue, johon alkoi nousta uutta ilmettä Suomen uudella rahasammolla EU-tuilla.

* * *

Minusta tuli ministeri valtiovarainministeriöön Paavo Lipposen I hallitukseen lokakuussa 1997. Pääministeri Lipponen oli puun vuoden neuvottelukunnan puheenjohtaja ja Lahden iso puurakennus pääsi hyvänä ideana hankelistalle. Seinäjoella, Porissa ja Jyväskylässä oli vireillä musiikki- ja kongressikeskukset, jotka myös kilpailivat valtion tuesta. Lahdessa vietiin hanketta eteenpäin yhdessä maan hallituksen kanssa vähin äänin taktisista syistä. Valtuustossa asia oli esillä muutaman kerran kiistanalaisena ns. vapaiden käsien asiana suunnittelun ja rahoituksen osalta. Niukka enemmistö oli talon rakentamisen kannalla.

Syksyllä 1998 asia tuli päättää, koska yhtenä perusteena käytettiin Suomen puheenjohtajuutta EU:ssa vuonna 2000. Asia mutkistui lisää, kun SDP:n kunnallisjärjestö ratkaisevan päätöksen alla teki SDP:n valtuutettuja sitovan kielteisen päätöksen. Valtuustossa musiikki- ja kongressikeskuksen rakentaminen 118 miljoonan markan talousarviolla hyväksyttiin yhdellä äänellä. Minä ministerinä ja viisi muuta SDP-valtuutettua äänestivät johdonmukaisesti talon rakentamisen puolesta. Kaikkiaan ääniä oli 30 ja niitä jokaista tarvittiin. Minä ja Ulla Juurola sekä neljä muuta SDP-valtuutettua erotettiin viideksi kuukaudeksi valtuustoryhmästä juuri eduskuntavaalien alla.

* * *

Vastustajat nimittivät taloa Lahti-taloksi, riemuliiteriksi tai miksi tahansa kielteisesti. Olihan se vaikea ratkaisu laman keskellä, mutta vaikeinakin aikoina on uskallettava nähdä realistisesti kauas. Otin ryhmästä erottamisen tosi raskaasti, koska katsoin toimineeni muiden valtuutettujen tavoin Lahden eduksi saadessamme puolet hankkeesta valtion ja EU:n rahana.

Tuska antaa luomisvoimaa. Mikä talolle nimeksi? Olin miettinyt kauan. Kaikki presidentit ja entiset huippu-urheilijamme olin sovitellut nimeksi, mutta päädyin lopulta Sibelius-juna esimerkkinä Sibeliustaloon. Ajattelin myös yhteistyötä VR-yhtiön kanssa. Soitin ideani Tuomas Kindbergille, joka oli hankkinut oikeudet Sibelius-levytykseen Lahden kaupunginorkesterille. Hän vei asiaa onnistuneesti eteenpäin Sibelius-suvun kanssa. Niinpä rakennustoimikunnan eräässä kokouksessa nimeksi tuli Sibeliustalo.

* * *

Kaikki, mitä kerroin on historiaa. Lahtelaiset ovat ottaneet runsaassa viidessä vuodessa Sibeliustalon omakseen. Yli miljoona kävijää osoittaa rakennuksen merkityksen laajemminkin. On hienoa, että pääministeri Matti Vanhasen ja valtiovarainministeri Eero Heinäluoman johtama EU-ministerivaliokunta päätti pitää ylimääräisen EU-huippukokouksen Suomessa ja nimenomaan Lahden Sibeliustalossa.

EU-huippukokouksen järjestäminen Sibeliustalossa on myös ansaittu kiitos Sibeliustalon johtajalle Antti Vihiselle ja koko henkilökunnalle esimerkillisestä työstä. Puhumattakaan myös Osmo Vänskästä ja kaupunginorkesterista. Ottaen huomioon talon syntyhistorian, tehtävä ei ole ollut aina helppoa. Se on tunnustus myös Lahden kaupungille ja sen johdolle eli koko Lahdelle.

Tärkeintä on kuitenkin se, mitä Lahden EU-huippukokouksessa tullaan ensi lokakuussa saamaan aikaan energia-, innovaatio- ja kilpailukykyasioissa. Tai vaikkapa Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyysneuvotteluissa. Ne ovat isoja haasteita, joita toivottavasti Lahti, Vesijärvi ja Sibeliustalo inspiroivat onnistuneesti.