< takaisin

PARI PIIRUA

ETEENPÄIN.

"Kaksi piirua vasemmalle" yhdistetään SDP:n pitkäaikaiseen puheenjohtajaan Rafael Paasioon. Kysymyksessä oli Rafael Paasion ensimmäinen valintansa jälkeen pitämä linja puhe Tampereella 25.6.1963. Puheenjohtaja Paasio kum-meksui SDP:n koteloitumista, koska "tässä maassa on tällä hetkellä 27 % äänestäjiä, jotka ovat meistä vasemmalla. Ruotsissa heitä on 2 %, Norjassa ja Tanskassa 3-5 %. Saksalaiset sosialidemokraatit ovat puolestaan sano-neet, että jos siellä ilmestyy 5 % äänestäjiä heistä vasemmalle, on puoluees-sa jotakin vikaa ja se on kiireesti tarkistettava."

Suomessa SDP:stä vasemmalla olijoilla Paasio tarkoitti senaikaista vahvaa SKDL:ää. Pari piirua vasemmalle tarkoitti politiikan reivaamista varovaisesti vähän vasemmalle. SDP oli ollut pitkään oppositiossa. Vuoden 1966 vaaleis-sa SDP saavutti vaalivoiton ja eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö. Koko Suomi oli siirtynyt pari piirua vasemmalle.

* * *

SDP:llä ei ollut senaikaisen köyhälistön kannatusta ennen 1966 vaaleja. Paa-sion linjapuheen mukaisesti " meidän on kiinnitettävä jälleen kaikki huomio työpaikoille, puutteellisen elämän lähteille". Linjapuheessaan 1963 Paasio manasi liikkeelle hyvinvointiyhteiskunnalle välttämättömän uudistusvoiman. " Sos.dem. puolue omaa kaikki ne mahdollisuudet, joita johtavaksi puolueeksi kohoaminen tarvitsee… ja voittaessamme yhteiskunnallisiin oloihin tyytymät-tömät ihmiset, me parhaiten pystymme panemaan sulun sille, että maahan ei pystytetä kommunistista tai muutakaan diktatuuria."

Työsuojelu-, kansanterveys-, päivähoito-, peruskoulu-, työterveyshuolto yms. uudistukset toteutettiin Paasion puheenjohtajakauden aikana. Olin itse Paa-sion hallituksen poliittisena sihteerinä ja SDP:n työryhmissä panemassa osaltani asioihin vauhtia.

* * *

Minua sävähdytti Eero Heinäluoman muutama vuosi sitten ensi kertaa esit-tämä vaatimus " pari piirua ihmisen suuntaan". Olinhan itsekin miettinyt asioi-ta ja päätynyt omaan yksinkertaiseen totuuteen: "Ihminen on tärkein". Kaikki nämä tavoitteet ovat perusta hyvinvointiyhteiskunnalle. Ihmisen hyvinvoinnista on kysymys.

Peruskoulut, terveyskeskukset, työterveyshuolto, päivähoito ja muut hyvinvointi-yhteiskunnan kulmakivet synnyttivät naisvaltaisia aloja. Samaan aikaan tehtaat ja konttorit houkuttelivat naisia pois kotoa työelämään. Ulkomaisen työvoiman sijaan Suomessa naiset ratkaisivat 1970 - 1980 -luvuilla työvoimapulan. Nai-sista tuli myös hyvinvointimme tärkeitä rahoittajia, koska työpalkoista makse-taan työeläkemaksut ja muu sosiaaliturvan rahoitus. Ilman naisten panosta hyvinvointiamme ei olisi voitu rakentaa palkkatyön varaan.

* * *

Viime sotien jälkeen 1940-luvun lopulla meillä oli baby-boomi. Nyt nämä pie-nokaiset ovat noin 60 vuotta vanhempia. Miehet elävät 10 vuotta kauemmin kuin vielä 1960-luvulla eli keskimäärin 75-vuotiaiksi. Tämä on iloinen asia. Moni isä ja äiti elävät niin vanhoiksi, että heidän lapsensakin ovat eläkkeellä heidän kanssaan yhtaikaa.

Ikäihmisten palvelut eivät toimi riittävän hyvin. Tämä on samanlainen haaste kuin aikanaan suurilla ikäluokilla päivähoito, peruskoulu ja kansanterveyslaki. Kun työntekijä jää eläkkeelle, hänellä ei ole enää työpaikkansa työterveyshuol-toa eikä tuttua työterveyslääkäriä. Kotiapu ei pelaa. Sähkön, vuokrien, vastikkei-den ja ruuan hintojen noustessa eläke ei tahdo riittää.

Elämisen puutteen ongelmia on lapsiperheillä, työttömillä, pienipalkkaisilla pätkätyöntekijöillä, vammaisilla ja muillakin.

Epäkohdat on korjattava. Ensin pari piirua vasemmalle, sitten pari piirua ihmi-sen suuntaan ja sitten vielä pari piirua eteenpäin.

JOUKO SKINNARI