www.joukoskinnari.com

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ja Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius tulivat syksyllä 2003 eduskuntaan esittelemään suunnitelmaa jakaa Fortum sähkö- ja öljy-yhtiöiksi. Valtiolle riittäisi yhtiöissä tietyllä aikajänteellä 34 %:n omistus, oli herrojen esitys. Minä ja monet muut tyrmäsivät esityksen valtion omistuksen supistamisesta. " Yhtiöt on säilytettävä valtion määräysvallassa", sanoin tiukasti TV-uutisille ja muille tiedotusvälineille eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajana.

Tilanne tuli minulle yllätyksenä valtion omistusvallan luopumisen osalta. Yhtiöiden jakamisessa palattiin Imatran Voiman (IVO) ja Nesteen aikaan. Asia oli esillä myös eduskuntaryhmässämme. Kaikki puheenvuoron käyttäjät olivat valtion omistajavallan säilyttämisen kannalla. Loppujen lopuksi Pekkarinen taipui valtion määräysvaltaan (51 %) esityksessä eduskunnalle.

Fortum jaettiin Sähkö-Fortumiin ja Neste Oiliin. Talousvaliokunnassa (17 jäsentä) esitys hyväksyttiin yksimielisesti. Loppuvaiheen suurin väittely käytiin hallintoneuvostoista. Jotkut katsoivat pörssikurssien kärsivän hallintoneuvostoista. Mutta eipä ole mitään tällaista näkynyt.

Paljon on keskusteltu siitä, miten pääomistaja valtio ja kauppa- ja teollisuusministeriö voivat käytännössä ohjata pörssiyhtiön toimintaa. Tällä vuosituhannella yhtiöt ovat alkaneet yhä enemmän elää omaa elämäänsä valtion intressistä välittämättä. Toisaalta valtion on ollut vaikeaa yksiselitteisesti esittää oma omistajan kantansa yhtiön hallituksessa tai yhtiökokouksessa. Esimerkiksi Fortumin osalta Pekkarinen on terhakoitunut. Optiokeskustelun jälkeen kansliapäällikkö Erkki Virtanen sai lähteä Fortumin hallituksesta ja Pekkarinen nosti tilalle Sitran ylijohtajan Esko Ahon. Valtionyhtiöiden omistajaohjausta varten siirretään 1.5.2007 kauppa- ja teollisuus-ministeriöstä valtion omistajaohjauksen yksikkö valtioneuvoston kanslian yhteyteen.

Suomessa on lähes 100 energiayhtiötä. Ruotsalainen Vattenfall ja saksalainen E.ON ovat kiinnostuneita maakunnallisten yhtiöitten ostamisesta. Samaa voidaan sanoa venäläisestä Gaspromista. Monet kunnat ja kaupungit rahapulassaan 1990-luvulla myivät energiayhtiönsä ja sijoittivat rahat parhaansa mukaan. Tämän jälkeen energiasta on tullut yhä merkittävämpi vallankäytön väline. Energian saannin turvaaminen kohtuuhintaan ei ole ainoastaan energiapolitiikkaa, vaan se on monessa maassa ulkopolitiikkaa. Energiasta on tullut kansalaisten perusoikeus.

Suomi on tällä hetkellä hyvin riippuvainen Venäjän maakaasusta (100 %) ja sähkön tuonnista (20 %). Venäläinen öljy on Neste Oilin tärkeä jalostusraaka-aine. Monet suomalaiset yritykset ovat viime vuosina siirtyneet ruotsalaisten ja venäläisten käsiin. Suomessa it-, energia- ja pankki-sektorin bisnestulot hyödyntävät ulkomaalaisia. Päijät-Hämeessä on huolehdittava energia-, vesi- ja jäte-huollon pysymisestä yhteiskunnan eli kuntien omissa käsissä.

Lahti Energia, Lahti Vesi ja Päijät-Hämeen jätehuolto ovat maakunnan omavaraisuuden, osaamisen ja itsenäisyyden kulmakiviä. Ne eivät saa olla kaupan. Meidän on uudistettava näitä yhtiöitä vastaamaan modernin teknologian haasteisiin. Oma energialaitos, pohjaveden saaminen kaupungin omasta yhtiöstä ja kasvavan jäteongelman ratkaisut ilman rahanahneita yksityisiä välikäsiä on kuntalaisten.

Energia, juomavesi ja jäte ovat myös osa osaamista ja koulutusta. Suomessa yleensä ja myös Päijät-Hämeessä näiden alojen koulutus on jäänyt kansainvälisestä kärkikehityksestä. Esimerkiksi pohjavesi on tosi arvokas omaisuus kuten myös Päijänne juomavesilähteenä. Energian tutkimus ja tuotekehitys ovat avainaloja. Samoin on jätteen hyötykäyttö.

Emme saa luovuttaa maakunnallista omaisuuttamme ja osaamistamme vieraisiin käsiin. Se olisi tyhmää ja epäisänmaallista.