TERVEYDEKSI.
MYÖS LAHDESSA.

Terveys on elintärkeä asia. Kun kansanterveyslaki tuli 1.4.1972 uskottiin suomalaisten terveyden parantuvan kohisten. Pohjoisesta ja kehitysalueilta aloitettu terveyskeskusjärjestelmän luominen lähti hyvin liikkeelle. Innostus oli suuri. Olin tuolloin sosiaali- ja terveysministeri Osmo K a i p a i s e n poliittisena sihteerinä Rafael P a a s i o n sosialidemokraattisessa ns. punatulkkuhallituksessa. Silloinen Suomen nuorin kansliapäällikkö Kari P u r o (32) tuli elokuussa työhuoneeseeni ja sanoi: "Soita nyt sille apulaiskaupunginjohtaja ja keskussairaalan rakennustoimikunnan puheenjohtaja Aarre S a n t e r o l l e, että ne aloitusrahat Päijät-Hämeen keskussairaalalle on pantu vuoden 1973 budjettiin". Sairaalakiistojensa vuoksi Lahti oli jäänyt keskussairaaloiden rakentamisessa viimeiseksi. Vaikutin ratkaisevasti keskussairaalan rakentamisen aloittamiseen.

Edellisellä vuosikymmenellä professori Osmo K u u s i oli kirjoituksellaan osoittanut suomalaisten, erityisesti miesten huonon terveyden. Miehet kuolivat tuolloin keskimäärin 66-vuotiaina ja naiset 72-vuotiaina.

Raskaat sodat, jälleenrakentaminen, kova työ, riittämätön tieto terveysasioista ja köyhyys olivat kansanterveytemme huonon tilan syitä.

* * *

Professori Jussi H u t t u s e n johdolla edistyvä kansanterveysprojekti paljastaa terveyspolitiikkamme hyviä ja huonoja puolia. Terveydenhuoltomenot eivät ole kasvaneet Suomessa sitten 1970-luvun alun. Ruotsin asukasta kohden laskeneet terveydenhuoltomenot olivat vuonna 1998 noin 15 % ja Tanskan sekä Norjan noin 40 % suuremmat kuin Suomen. Terveydenhuoltomme palveluja tuotetaan kuitenkin yhtä paljon kuin muissa pohjoismaissa.

Vuoden 1991 jälkeen terveydenhuoltomme kokonaismenot alkoivat laskea laman aikana. Viime vuosikymmenen loppupuolella kustannukset jälleen nousivat, johtuen lähinnä lääkekustannusten noususta. Valtio rahoitti terveydenhuollon menoista 1999 18 %, kansaneläkelaitos 15 %, kunnat 43 % ja asukkaat 20 %. Noin 2/3 osaa monojen rahoitusvastuusta on sitten kunnilla tai niiden asukkailla.

* * *

Terveydenhoitomme haasteita ovat väestömme ikääntyminen mikä on tietysti omakohtaisena kokemuksena ihan hyvä. Naisten tansseissa paljastuu karu totuus, kun omanikäiset alkavat hakea. Jos väestö vanhenee, niin vanhenee työvoimakin. Ulkomaiden parempi palkkataso houkuttaa. Suomessa terveysalan kuten muitakin töitä paiskitaan pohjoismaisittain pienellä palkalla. Lääkärien ja muun henkilöstön työvoimapula on tosi asia. Palkkojen on noustava. Työvoimaa ja virkoja on saatava.

Hyvä, huono esimerkki on Lahti. Lahden terveyskeskuksissa on täyttämättä noin 20 lääkärinvirkaa. Voi vain arvata nykyisen henkilöstön työpaineen. Ymmärtää myös asiakkaiden valitukset huonosta palvelusta ja pitkistä jonoista. Syntyy pahan kierre. Kun palveluja ei saada terveyskeskuksista, joudutaan turvautumaan Päijät-Hämeen keskussairaalan kalliimpiin erikoissairaanhoitopalveluihin. Kaikilla ei ole varaa yksityispaljeluihin. Tällöin sairaus ja köyhyys löytävät toisensa. Kulkevat edelleenkin käsi kädessä.

Terveydenhuoltoon on panostettava enemmän Suomessa ja myös Lahdessa. Se on poliittisen tahdon asia.

Tämä pakina on kirjoitettu ma 25.2.2002 klo 24.