Jouko Skinnari:

AFGANISTANIN RAKENTAMINEN.

Kun vuoden 1997 lokakuussa olin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan delegaatiossa entiseen Neuvostoliittoon kuuluvissa Keski-Aasian valtioissa, ei olisi uskonut kohta maailman kiinnostumisen keskipisteen olevan Keski-Aasian silkkitiellä - jälleen kerran. Afganistan ja sitä ympäröivät maat omistavat öljyä ja muita luonnonrikkauksia.

Jo viime syksystä lähtien on kyselty, mistä kaikesta muusta kuin Osama bin L a d e n i s t a, USA liittolaisineen on kiinnostunut Keski-Aasiassa. Tuskinpa bin Ladenkaan joukkoineen on tukialuettaan valinnut ottamatta rikkauksia huomioon. Vuosituhansien aikana aluetta on yritetty vallata, viimeksi englantilaiset ja Neuvostoliitto. Hallitsemisessa on samat vaikeudet kuin Lähi-Idässä tai entisen Jugoslavian alueella. Liian usein vain kauhu pitää tilannetta hallinnassa, jos sekään.

* * *

Keski-Aasian maiden alueiden yksi merkittävä puute on oma satama. Täytyy turvautua Persian lahteen, Mustaan mereen tai vaikkapa Viroon. Virolaisten kanssa Turkmenstan kävi neuvotteluja satamayhteistyöstä. Mekin tarjosimme omia satamiamme.

Entisen Neuvostoliiton, nyt itsenäisissä valtioissa, Suomi ja suomalaiset tuotteet ovat tunnettuja. Tämä yllättävältä tuntuva tosiasia johtuu entisestä YYA-sopimuksesta ja siitä, että Suomesta on rautatieyhteys näihin maihin. Nyt näissä maissa ei ole varaa ostaa Suomesta. Aasian halpatuonti on tullut suomalaisten tuotteiden tilalle. Muutama vuosi sitten Suomi vetäytyi ulkomaankaupassa lähes tyystin pois.

* * *

Viime lokakuussa Kööpenhaminassa Pohjoismaiden neuvoston talousvaliokunnan kokouksessa eräs tanskalainen päätoimittaja, joka oli asunut mm. USA:ssa, Englannissa ja Saksassa, kiinnitti huomiota Afganistaniin ja Keski-Aasiaan kuten minäkin. Olin tästä niin ilahtunut, että käytin asiasta puheenvuoron täysistunnossa. Kirjoitin asiasta tällä palstalla. Puhuin eduskunnassa tammikuussa Afganistan-operaation yhteydessä viitaten Afganistanin jälleenrakentamiseen. Monet mm. Kokoomuksen Pekka K u o s m a n e n ymmärsivät asian ratayhteyttä myöten. Viime torstaina puhuin asiasta Rautaruukin hallintoneuvoston kokouksessa. Perjantaina kysyin eduskunnan suuressa valiokunnassa asiasta ulkomaankauppaministeri Jari V i l é n i l t ä. Hän lupasi seurata tilannetta.

* * *

Kun on itse saanut tilaisuuksia tutustua asioihin ja ihmisiin ympäri maailmaa, on Suomessa törmännyt monesti syvään epäilykseen ja asenteelliseen vastarintaan. Kaikki uusi vaatii työtä, rohkeutta ja taitoa tehdä. Suomessa uusi asia vaatii aina aikansa. Lahti ja sen kunnallispolitiikka on luku sinänsä.

Ilahduin suunnattomasti kun huomasin jälleen kerran olevani oikeassa. Viime lauantain Helsingin Sanomien taloussivuilla kuuden palstan otsikko: ”Afganistanin jälleenrakennuksesta tulossa maailman suurin työmaa”. Jutun mukaan ”Suomalaiset yritykset hinkuvat mukaan urakoiden jakoon. Tokion kokous lupasi yli viiden miljardin euron avustukset ja myöhemmin paljon lisää. Tarjolla on runsaasti korkkaamattomia mahdollisuuksia mm. rakennus-, sairaalatarvike-, tietoliikenne-, maa- ja vesirakennus- sekä energiasektoreilla. Kuka tekee ensimmäiset tarjoukset?”, kirjoittaa toimittaja Kati J u u r u s.

Kosovan käynnissä olevaan jälleenrakennukseen verrattuna Afganistanista tulee ulkoasiainneuvos Kimmo P u l k k i s e n mukaan ”aivan toista luokaa, ilman muuta paljon suurempi”. Pulkkinen oli mukana Afganistanin jälleen rakentamista käsittelevässä Tokion kokouksessa.

”Ei oltu tajuttukaan, että siinä on kyseessä niin isot rahat”, huudahti jutun mukaan toimitusjohtaja Ari A s i k a i n e n Jaakko Pöyry-yhtiöistä.

Mitä tekee työttömyyden kanssa painiva Suomi tai Lahti?

Tämä pakina on kirjoitettu sunnuntaina 27.1.2002.