EU UUDISTUU?
EDUSKUNNAN LOPPUKIRI (pakina, Uusi-Lahti)

Kun Euroopan hiili- ja teräsliitto perustettiin 1950-luvun alussa, tavoitteena oli Saksan saaminen pysyvästi aisoihin. Nyt on 50 vuotta kulunut, ja yhdistyneestä Itä- ja Länsi-Saksasta on tullut väestöltään EU:n suurin valtio. Saksa maksaa lähes kolmanneksen EU:n menoista.

Saksa on ollutkin aktiivinen vaatiessaan EU:n uudistamista sille edullisemmaksi. Saksa haluaa lisää valtaa päätöksenteossa. Ranska ei voi tätä hyväksyä.

* * *

Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneet entiset ns. Itä-Euroopan maat ovat liittymässä Euroopan unioniin. Tämän vuoksi pelisäännöt tulee saada selkeämmiksi. Myös tehokkuutta päätöksentekoon halutaan lisää. Määräenemmistöllä tulee päättää yhä useammista asioista. Esitysvalta on ollut EU-komissiolla. Kansallista etua valvovat ministerineuvostot, eli kunkin jäsenmaan asianomaiset ministerit kokouksissaan. Suomen eduskunnassa suuri valiokunta joka perjantai päättää hallituksen EU-ministerivaliokunnan ehdotuksen pohjalta Suomen kannasta seuraavan viikon ministerineuvoston kokouksissa.

* * *

Ranska ei ollut pystynyt valmistelemaan ehdotuksiaan päätöksiksi Nizzan kokouksessa asioiden tärkeyden edellyttämällä tavalla. Tilanne oli suuressa valiokunnassa käsiteltäessä todella sekava. Ranskan suurimpien puolueitten ja presidentin lahjusskandaalit eivät paljastuessaan suinkaan parantaneet Ranskan mahdollisuuksia puheenjohtajamaana viedä asioita eteenpäin.

EU:n kansalaisten perusoikeussäännöstön hyväksyminen oli odotettu, mutta sinänsä tärkeä asia. Muutokset EU:n päätöksentekoon ja muuhun käytännön toimintaan olivat pelätyn vaatimattomia.

* * *

Suomen eduskunta on saamassa oman urakkansa valmiiksi. Jonkin verran saatiin parannuksia kansalaisten toimeentuloon mm. eläkeläisten osalta. Palkansaajien verotus kevenee. Mutta monet pienituloiset lapsiperheet ja työttömät oikeutetusti odottavat kohennusta arkipäiväänsä. Tuloerot ovat Suomessa kasvamassa.

Väen vanhetessa ja eläkeläisten määrän lisääntyessä joka kuukausi erityisesti terveyspalvelut tulevat entistä tärkeimmiksi. Jonot kasvavat ja palvelujen taso on vaarassa. Terveyshenkilöstö uupuu työssään. Onneksi virkoja on ryhdytty vakinaistamaan ja jopa palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Tarpeet voimavarojen lisäämiseksi ovat kuitenkin paljon suuremmat.

Vähävaraisuus ja sairaus kulkevat edelleen käsi kädessä.