13.1.1999

Hallituksen esitys (278/1998) tuloverolain ja varallisuusverolain 10§:n muuttamisesta

Urheilutulojen rahastointi

Nykytilanne

Nykyinen lainsäädäntö ei tunne käsitettä urheilijarahasto. Käytössä oleva rahastointimalli on syntynyt oikeuskäytännön kautta. Merkittävä linjanveto oli KHO:n päätös vuodelta 1984 (T 1742/26.4.). Sen mukaan urheilijarahastoon maksettavista urheilijan palkkioista ja mainoskorvauksista ei tarvitse suorittaa ennakonpidätystä. Urheilijalla on oikeus nostaa urheilijarahastoon kertyneitä varojaan ilman veroseuraamuksia ainoastaan kuittien mukaan valmentautumisen ja urheilemisen aiheuttamiin kuluihin. Säästyneet varat maksetaan urheilijalle kilpaurheilu-uran loputtua. Vasta tällöin tulo on urheilijalle veronalaista tuloa. Rahastoja ovat ylläpitäneet lähinnä urheilun lajiliitot, mutta myös joillakin isoilla urheiluseuroilla on omia rahastoja.

Suomen Urheiluliitto perusti urheilurahastonsa vuonna 1984. Rahasto toimii liiton yhteydessä omakatteisena rahastona. Rahasto ottaa vastaan ja säilyttää urheilijan varoja, jotka maksetaan liitolle. Varat koostuvat urheilijan urheilemisesta saaduista tuloista sekä erilaisista sponsorituloista. Urheilija voi kilpailu-uransa aikana nostaa varoja verottomasti hyväksyttyjä tositteita vastaan. Hyväksyttyjä menoja ovat esimerkiksi valmennus- ja kilpailumatkojen matka- ja majoitusmenot, kilpailujen osanottomaksut, harjoittelutilojen käyttömaksut, urheiluasut ja -välineet ja eräät vakuutusmaksut.

Muut lajiliitot ovat vähitellen siirtyneet samantapaiseen menettelyyn. Yleisin menettely on, että varat on liiton tileissä eikä erillisessä rahastossa.

Valmennusrahasto- tai valmennustilijärjestelmän laajuudesta ei ole ihan tarkkaa selvitystä. Rahastotarve on riippuvainen ennen muuta kansainvälisestä menestyksestä, koska sitä mukaa urheilijoiden tulot kasvavat. Arvion mukaan noin 15-20 yksilölajin urheilijat ovat siirtäneet varojaan valmennuskustannustensa kattamiseksi joko liiton tai seuran hoidettavaksi. Urheilijoita on arvion mukaan 800 - 1 000 mutta huomattavampia tuloja on korkeintaan sadalla urheilijalla.

Urheilujärjestelmän näkökulmasta nykykäytännön merkittävimmät kysymykset liittyvät ansio- ja pääomatulon rajanvetoon ja joukkue-urheilijoiden asemaan. Joidenkin urheilijoiden mielestä rahaston pääoman tuotto olisi verotettava pääomatulona. Käytännössä pääomaa ja tuotto-osuutta on verotettu nostohetken tuloveroprosentin mukaan. Se vastaa myös yleistä verokäytäntöä, esimerkkinä vapaaehtoisen eläkesäästämisen kohdalla. Joukkueurheilijat ovat puolestaan kokeneet järjestelmän epäoikeudenmukaiseksi, koska heiltä on pääsääntöisesti puuttunut tulojen jaksotusmahdollisuus. Kolmas epäkohta liittyy urheilijan varojen turvalliseen säilyttämiseen. Nykykäytännössä urheilijarahaston varat ovat liittojen tai seurojen varallisuutta ja esimerkiksi konkurssitapauksessa urheilija voi menettää rahastoon siirretyt varat.

Tuloverolain muutosten tavoitteet

Tarkoituksena on luoda lainsäädännöllä selkeä urheilijoiden urheilutulojen rahastointi valmennus- ja palkkarahastojärjestelmän muodossa. Järjestelmän tavoitteena on taata urheilijan taloudelliset edellytykset urheilu-uran aikaiseen valmentautumiseen ja osallistumiseen sekä huippu-urheilu-uran jälkeiseen opiskeluun ja siirtymiseen normaaliin työelämään. Samalla tavoitteena on luoda järjestelmä, joka ei ole merkittävässä ristiriidassa yleisen verojärjestelmän kanssa. Urheilutulon rahastointia voidaan perustella urheilu-uran lyhyyden takia. Aktiivinen tuloa tuottava vaihe kestää usein korkeintaan kymmenen vuotta. Tulon jaksottaminen voidaan nähdä eräänlaisena eläkesiirtona. Lisäksi ulkomaiset hyvät kokemukset rahastoinnista ja varsin näkyvät kotimaiset huonot kokemukset urheilijoiden uran jälkeisestä elämänhallinnasta puoltavat siirtymävaiheen tukemista myös verotuksellisin keinoin.

Ehdotus selkeyttäisi ja yksinkertaistaisi verojärjestelmää. Uudella järjestelmällä on selvät rajat ja se poistaa yleiseen verojärjestelmään nähden nykyisen liian liberaalin tulkinnan ja käytännön. Yksinkertaisen mallin uskotaan vähentävän myös huippu-urheilussa liikkuvan harmaan rahan määrää.

Rahastoitavat tulot

Rahastoihin voidaan siirtää tuloja, jotka on saatu urheilemisesta. Näitä ovat esimerkiksi joukkuepelaajien palkat, yksilöurheilijoiden starttirahat ja kaikki palkinnot sekä tulosbonukset. Rahastoihin voidaan siirtää myös kolmikantaperiaatteella sovitut sponsoritulot. Tällöin sopimusosapuolina ovat urheilija, valtakunnallinen urheilujärjestö ja sponsori. Kolmikantaperiaatteella tehdyt sopimukset mahdollistavat liiton valvonnan. Näin liitto voi vastata rahastosiirtojen asianmukaisuudesta.

Rahastoihin ei voida siirtää liittojen tai Olympiakomitean valmennustukia. Ko. varat ovat liittojen ja Olympiakomitean varoja, joita urheilija voi käyttää vain määrättyyn tarkoitukseen alkuperäisiä kuitteja vastaan. Valmennustukia ei voida esimerkiksi verollisenakaan käyttää urheilijan henkilökohtaisiin kuluihin. Rahastoihin ei myöskään voida siirtää muusta kuin urheilusta saatuja palkkatuloja tai urheilijan ja sponsorin välisen kaksikantasopimuksen mukaisia tuloja. Viimeksi mainitut tulot ovat aina ansiovuoden verotettavaa tuloa.

Valmennusrahasto

Valmennusrahaston esitetään koskevan lähinnä yksilöurheilijoita, koska joukkuelajeissa urheiluseura yleensä maksaa valmentautumiseen liittyvät kulut. Rahastoon siirrettyjä varoja voidaan nostaa verottomasti valmentautumiseen liittyviin kuluihin. Kulut ovat tyypillisiä tulonhankkimiskuluja ja siihen voidaan soveltaa samaa oikeuskäytäntöä kuin tulonhankkimiskuluihin yleensä. Kulut pitää osoittaa alkuperäisin tosittein. Valmennusrahastosta urheilija voi nostaa verollisesti varoja myös omaan käyttöönsä; elinkustannuksiinsa ja muihin kuluihinsa. Halutessaan urheilija voi siirtää varojaan valmennusrahastosta verottomasti palkkarahastoon kalenterivuosittain enintään 20% ko. vuonna ansaituista ja valmennusrahastoon siirretyistä varoista. Enimmäisraja on kuitenkin 150 000 markkaa vuodessa.

Valmennusrahastoon kalenterivuoden aikana kertyneitä varoja saadaan jättää seuraavan vuoden valmennusrahastoon. Enimmäismääräksi ehdotetaan 120 000 markkaa vuodessa. Jos tämän jälkeen valmennusrahaston urheilijan tilille jää rahaa, urheilijan pitää nostaa rahat verollisena omana nostona.

Urheilijarahasto

Urheilijarahasto on tarkoitettu helpottamaan urheilu-uran jälkeistä opiskelua ja ammatinvaihtoa. Enintään 20 % bruttotuloista voidaan siirtää rahastoon. Varat voidaan nostaa urheilu-uran loputtua tasaerinä vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden ajan. Nostettaessa kaikki varat, ne ovat urheilijan nostovuonna verotettavaa ansiotuloa. Ura katsotaan loppuneen, kun urheilemalla saadut veronalaiset tulot alittavat urheilijan sosiaaliturva-asetuksen vakuuttamisvelvollisuuden rajan (1999; 56 640 mk).

Molemmat lainmuutokset on tarkoitus saattaa voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun eduskunta on ne hyväksynyt. Niitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran jo vuoden 1999 verotuksessa.

Olen saanut urheilujärjestöiltä ja urheilijoilta kiittävää palautetta. Silti järjestelmän kehittäminen ja ongelmien poistaminen on tärkeää.