Varautuminen lamaan?

Suomi on kokenut vaikean laman ja suurtyöttömyyden 1990-luvun alkupuolella. Kansantaloutemme mittarit ovat nyt selvästi paremmalla puolella ja voimme sanoa valtion talouden näkökulmasta, että asiat ovat hallinnassa. Talouden vakaa kasvu on lisännyt työllisyyttä. Työllisyyden kasvusta huolimatta työttömyys on edelleen vaikea ongelma. Myös valtion velkamäärä on korkea ja sitä on joskus kyettävä lyhentämään.

Vaikean laman aikana ja sen seurauksena Suomessa työttömänä on ollut pahimmillaan noin puoli miljoonaa ihmistä. Kun tähän lukuun lisätään perheenjäsenet ja muut läheiset, voidaan todeta, että työttömyys on koskettanut erittäin monta perhettä. Vaikeinta on perheissä, missä molemmat vanhemmat ovat olleet työttöminä ja työttömyys on kestänyt pitkään. Se aiheuttaa taloudellisten ongelmien lisäksi myös muita sosiaalisia ongelmia. Tutkijat ovat puhuneet köyhyyden periytymisestä. Helsingissä selvitettiin joitakin vuosia sitten toimeentulotukiasiakkaita ja havaittiin, että jos vanhemmat ovat olleet toimeentuloasiakkaina, myös lapset usein joutuvat samaan asemaan.

Suomessa tuloerot ovat olleet tasaiset. Meillä ei ole päässyt syntymään jyrkkää luokkayhteiskuntaa, missä jo syntymäpaikka määrää kohtalon. Nyt on merkkejä tuloerojen kasvusta. On pidettävä huoli siitä, että tämä kehityskulku ei riistäydy käsistä. Hallituksen pyrkimyksenä on ollut sovittaa sosiaaliturvaa ja verotusta siten, että työn tekeminen olisi aina kannustavampaa kuin pelkän sosiaaliturvan varassa eläminen. Verotuksessa on korotettu palkkatulojen ansiotulovähennystä, erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Tähän liittyi myös päivähoitomaksujen muutokset. Asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovituksessa lisättiin varoja asumistuen puolelle, mutta toimeentulotukeen tuli asumiskulujen omavastuuosuus.

Hallituskauden aikana on tehty sosiaaliturvan leikkauksia noin 20 miljardia markkaa. Mitään tukimuotoa ei ole kuitenkaan lopetettu. Silti meillä tänä päivänä käytetään sosiaaliturvaan enemmän kuin koskaan ennen. Tämä johtuu siitä, että tuen saajien määrä on selvästi kasvanut. Vaikka työttömyys pieneneekin ja työttömyysturvamenot supistuvat, ei valtion taloudessa ole liikkumavaraa. Eläkemenojen kasvu jo lähitulevaisuudessa on valtion talouden näkökulmasta haaste, johon on varauduttava.

Suomessa vain noin 10 prosenttia väestöstä jää normaalisti vanhuuseläkkeelle. Keskimäärin meillä jäädään eläkkeelle noin 59-vuotiaana. Tämä on selvästi alhaisempi luku kuin muualla Euroopassa. Tämä kertoo tietysti suomalaisen työelämän pahoinvoinnista. Olisikin löydettävä keinoja siihen, että työssä jaksaminen ja jopa työssä viihtyminen lisääntyisivät.

Laman myötä olemme kouriintuntuvasti oppineet sen, että varautuminen tulevaan ja ennustettavuus taloudessa ovat tärkeitä. Pieni kansantalous on aina haavoittuvainen. Tämän vuoksi euroalueessa mukana oleminen tuo Suomelle sitä talouden vakautta, jota tarvitsemme jotta voimme pitkäjänteisesti suunnitella ja ajatella tulevaisuuttamme. Vakaus lisää ennustettavuutta ja luottamusta. Edelleen me Suomessa itse päätämme siitä, kuinka tulot ja menot valtion ja kuntien budjeteissa kohdennetaan. Valitettavasti vain on niin, että valtion suuri velka ei anna kovinkaan suurta pelivaraa. Näinhän on asia myös kotitalouksissa, ennen pitkää tulot ja menot on saatava tasapainoon, jatkuvasti ei voi elää velaksi. Monissa kunnissa on jouduttu palveluja supistamaan ja henkilöstöä ei ole lisätä aina tarvetta vastaavasti.

Voidaan tietysti kysyä, onko tämä oikein? Onko oikein, että yhteiskunta ei pysty huolehtimaan kaikista heikoimmista? Suomi on niin vahva kuin sen heikoin linkki.

Kunnallinen sosiaalityö ei välttämättä tavoita kaikkia niitä, jotka apua tarvitsevat. On pelkästään hyvä asia, että on useita toimijoita, jotka auttavat niitä joilla hätä on suurin ja apua tarvitsevat. Valtionosuusuudistuksen jälkeen kunnat päättävät itse mihin rahoja suunnataan. Käytännössä kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät saa ääntänsä kuuluville. Välitämmekö lähimmäisestämme? Yhteydenpito syrjäytyneisiin on meidän kaikkien tehtävä. Poliittiset päätöksentekijät ovat joutuneet sekä kunnissa että eduskunnassa tekemään säästöpäätöksiä ja leikkauksia. Koskaan nämä päätökset eivät ole olleet helppoja.

Euron arvo on ollut jo pitkään heikko ja sitä on tarvinnut pönkittää kahdesti. Myös USA:n pitkään odotettu talouslama on alkamassa ja tulee syvemmäksi kuin on uskottu. Vastaavasta kehityksestä on kokemuksia Suomessa, Uudessa-Seelannissa, Japanissa ja nyt USA:ssa. Japanin valtion talous on heikoimmassa kunnossa vuosikymmeniin. Myös energian hinnannousu on ongelma, joskin se on auttanut taloudellisissa vaikeuksissa olevaa Venäjää. Myös Suomessa on perusteltua varautua mahdolliseen seuraavaan lamaan. Jotain on kuitenkin edellisestä lamasta opittu - vaikka lama nyt iskisikin, ei suomalaisilla kotitalouksilla olisi samanlaista velkataakkaa maksettavanaan kuin edellisen laman aikana.