Verolainsäädännön yhdenmukaistamiskehitys EU:ssa

Tasan kuukausi sitten Suomi siirtyi kymmenen muun EU-maan kanssa yhteiseen rahaliittoon euroon. Ruotsi ei vielä tässä vaiheessa ole siinä mukana. Tosin yhteisenä rahana euro tulee kansalaisten käyttöön vasta vuonna 2002, joten jokapäiväisessä elämässä tämä muutos ei täälläkään vielä vaikuta. Suomen puolella joissakin kauppaliikkeissä hinnat on merkitty sekä markoin että euroin.

EU:ssa käsitellään parhaillaan niin sanottua veropakettia, johon kuuluvat haitallisen verokilpailun rajoittaminen tuloverotuksessa sekä yhteisten energiaverotusperiaatteiden aikaansaaminen. Näiden asioiden eteenpäin viemiseen jäsenmaat ovat sitoutuneet joulukuun 1997 ECOFIN- neuvostossa, jonka jälkeen asiat ovat edenneet vaihtelevalla menestyksellä. Viime aikoina painopiste on siirtynyt yhä enemmän veropaketin tuloverokysymyksiin, joista keskeisiä ovat yritysverotuksen menettelytapasäännöt (Code of Conduct) sekä pyrkimys saada aikaan minimivero tai tietojenvaihto maasta toiseen maksettaville koroille. Varsinkin yritysverotuksen menettelytapoja koskevassa selvitystyössä on edistytty, mutta korkotulojen verotuksessa yhteisten linjojen löytyminen näyttää tässä vaiheessa hankalammalta. Energiaverotuksessa jäsenmaiden kannat ovat kaikkein kauimpana toisistaan.

Korkotulojen verotus

Komissio antoi direktiiviehdotuksen EU-maasta toiseen maksettavien korkojen verotuksesta toukokuussa 1998. Tavoitteena on osana haitallisen verokilpailun rajoittamista koskevia toimia saada aikaan järjestelmä, jossa maasta toiseen maksettavien korkojen vähimmäisverotus turvattaisiin. Asia on erityisen ajankohtainen EMU:uun siirryyttäessä, koska yhteinen valuutta tulee entisestään lisäämään maasta toiseen tehtäviä sijoituksia. Jäsenmaita vaivaa yleisesti huoli veropohjien pysyvyydestä uudessa tilanteessa. Jos Euroopassa yleensä ankaraa työn verotusta halutaan lieventää, tulisi veroja voida kerätä nykyistä laajemmin muista verotuskohteista kuten pääomista.

Direktiiviehdotuksen mukaan verotuksessa sovellettaisiin ns. rinnakkaiselomallia, jossa kukin jäsenmaa voisi itse päättää periikö se 20 prosentin lähdeveron toiseen EU-maahan maksettavista koroista vai sitoutuuko antamaan niistä tietoja koronsaajan asuinvaltion veroviranomaisille.

Vaikka jäsenmaat myöntävät lähes yksimielisesti direktiivin tarpeellisuuden, monista periaatteista on vielä eriäviä käsityksiä. Erityisesti britit ovat tuoneet esille huolensa direktiivin vaikutuksesta eurooppalaisten joukkovelkakirjamarkkinoiden kilpailukykyyn. Huoli markkinoiden siirtymisestä EU:n ulkopuolelle on saanut aikaan sen, että keskustelut direktiivin periaatteiden ulottamisesta myös EU:n ulkopuolelle on tarkoitus aloittaa mahdollisimman pikaisesti tärkeimpien kolmansien maiden kuten Sveitsin kanssa.

Lisäksi monista teknisistä yksityiskohdista kuten tietojensaannin järjestämisestä, koron käsitteestä, maksuasiamiehen velvollisuuksista ja nollakuponkilainojen saamisesta järjestelmän piiriin riittää vielä keskustelemista.

Suomi kannattaa direktiiviehdotusta ja työskentelee sen hyväksymisen puolesta, mutta tyytyy vaatimattomampaankin lopputulokseen, kunhan edes jonkinlaisia edistysaskeleita tässä Euroopalle tärkeässä hankkeessa saavutettaisiin.

Todennäköistä on, että Saksan puheenjohtajakaudella direktiivin käsittely painottuu tärkeisiin periaatekysymyksiin ja neuvottelujen aloittamiseen kolmansien maiden kanssa. Saattaa olla, että tekniset kysymykset jäävät pitkälti Suomen kaudella ratkaistaviksi.

Yritysverotuksen menettelytapasäännöt

Yritysverotusta koskeva Code of Conduct pyrkii siihen, että jäsenmaat luopuisivat tietyille aloille tai alueille suuntaamistaan haitallisena verokilpailuna pidettävistä erityishuojennuksista, joilla verotus saadaan selvästi lievemmäksi kuin valtion yleisiä verosäännöksiä noudatettaessa. Kysymys ei siten tässä vaiheessa ole yritysverotuksen varsinaisesta harmonisoinnista, vaan siitä, etteivät verosäännökset tarpeettomasti ohjaisi eurooppalaisten yritysten sijoituspäätöksiä.

Työ on aloitettu mahdollisten haitallisina pidettävien verojärjestelmän piirteiden kartoittamisella. Neuvoston työryhmässä on jo saatu aikaan listaus osasta tällaisia toimenpiteitä ja työ jatkuu edelleen.

Suomi pitää erittäin tärkeänä haitallisen verokilpailun torjumiseen tähtääviä toimia ja pyrkii edistämään menettelysääntöjen mahdollisimman pikaista ja tehokasta täytäntöönpanoa. Meillä sovellettavista erityishuojennuksista haitallisen verokilpailun kriteerit voivat täyttyä merenkulun ja kehitysalueiden veronhuojennuksissa ja Ahvenanmaan eräille finanssisijoituksille säätämässä erityiskohtelussa.

Suomi tukee ja työskentelee myös aktiivisesti harmaan talouden ja rahanpesun ehkäisemiseksi. Tätä työtä tehdään yhteistyössä eri viranomaisten kanssa sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Alkuperämaaverotukseen siirtyminen

Arvonlisäverotuksen kehittämisessä merkittävin kysymys on mahdollinen siirtyminen alkuperämaaperiaatteelle rakentuvaan järjestelmään jäsenvaltioiden välisessä kaupassa. Komissio antoi vuoden 1996 kesällä tiedonannon, joka sisältää aikataulutetun lainsäädäntöohjelman alkuperämaajärjestelmään siirtymiseksi. Alkuperämaaverotuksessa vero kannetaan yhdessä valtiossa, myyjän rekisteröintivaltiossa, kaikesta EU:n alueella tapahtuvasta myynnistä, kun se nykyisin kannetaan pääsääntöisesti määränpäämaassa eli kulutusmaassa.

Järjestelmämuutos edellyttäisi arvonlisäverojärjestelmien veropohjien ja erityisesti verokantojen merkittävästi nykyistä pidemmälle vietyä harmonisointia. Lisäksi se edellyttäisi verotuksesta erillisen clearing-järjestelmän käyttöönottoa, jolla verotulot kohdistettaisiin kulutusvaltioon tilastoidun kulutuksen perusteella, sekä verovalvonnan ja jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön tehostamista.

Järjestelmämuutokseen liittyy lukuisia sen toteuttamisen kannalta keskeisiä selvittämättömiä kysymyksiä, kuten veroharmonisoinnin taso ja sisältö sekä verotulojen kohdistamisjärjestelmän ja valvontajärjestelmän toimivuus. Tämän vuoksi jäsenvaltiot, Suomi mukaan lukien, eivät ole voineet ainakaan tässä vaiheessa sitoutua komission kaavailemaan järjestelmään. Alkuperämaaverotukseen siirtyminen onkin muuttunut pitkän aikavälin tavoitteeksi. Lähivuosien lainsäädäntötyö tullee keskittymään nykyjärjestelmän pohjalta tapahtuvaan järjestelmän modernisointiin ja yksinkertaistamiseen sekä direktiivin soveltamiskäytännön yhdenmukaistamiseen erilaisten osa-uudistusten avulla.

Suomen pj-kauden agenda

On todennäköistä, että useita erilaisia sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseen tähtääviä arvonlisäverotuksen kehittämiseen liittyviä direktiiviesityksiä käsitellään neuvoston työryhmässä Suomen puheenjohtajakauden aikana. Tässä vaiheessa ei voida vielä ennakoida, mitkä niistä nousevat neuvostotasolle. Tällaisia asioita voivat olla:

· Telepalveluja koskeva direktiiviehdotus

· Direktiiviehdotus arvonlisäverokomitean aseman muuttamisesta.

· Vähennysrajoitusten harmonisointi ja toisessa jäsenvaltiossa maksetun veron palautusjärjestelmän yksinkertaistamista koskeva direktiiviehdotus

· Yleisen verokannan minimi- ja maksimitasoa koskeva direktiiviehdotus

· Veroedustajia koskeva direktiiviehdotus

· Mahdollinen alennettujen verokantojen harmonisointia koskeva direktiiviehdotus

Verotulot pääomatuloista ovat kasvaneet tuntuvasti. Lipposen I hallitus korotti pääomaveroprosentin 25 prosentista 28 prosenttiin. Erityisen merkittävää on ollut yhteisöveron tuoton kasvu. Luonnollisesti kehitys johtuu suurelta osin viime vuosien suotuisasta talouskehityksestä, mutta verouudistuksen osuutta ei tule myöskään vähätellä. Kun pääomat liikkuvat vapaasti, kilpailukykyisen yhteisöverokannan avulla yrityksiä on kannustettu toimimaan ja investoimaan Suomeen. Tällä tavoin on voitu edistää koko kansakunnan hyvinvointia ja parantaa osaltaan myös työllisyyskehitystä.

Kun pääomatuloista saatavia verotuloja tarkastelee tilastojen valossa, veronsaajilla on syytä tyytyväisyyteen. Yhteisöveron tuotto oli vuonna 1995 13,3 miljardia markkaa ja vuonna 1998 sen arvioidaan kasvavan noin 26 miljardiin markkaan. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että yrityksillä menee hyvin. On kuitenkin todettava, että milloinkaan aikaisemmin Suomen historiassa pääomatuloja ei ole verotettu niin laajalti kuin nyt.

Verotuksen kattavuudesta huolimatta pääomatulojen verotusta pidetään varsinkin palkansaajien, eläkeläisten ja työttömien parissa liian lievänä ansiotuloihin kohdistuviin veroihin verrattuna. Ero on todella tuntuva, vaikka sitä on kurottukin tällä hallituskaudella jonkin verran kiinni, koska pääomatulojen ja yhteisöjen tuloveroprosenttia on nostettu ja ansiotulojen verotusta kevennetty.

Esitettyyn kritiikkiin on syytä suhtautua vakavasti. Kysymys on myös verotuksen oikeudenmukaisuudesta. Ennen verouudistusta pääomatulojen verotusta ei juurikaan kritisoitu, koska verotus oli näennäisen kireää.

Verokannat olivatkin korkealla, mutta erilaisten huojennusten ja vapaamäärien vuoksi todellinen verorasitus oli verotetuissakin kohteissa huomattavasti nykytasoa alhaisempi ja valtaosa pääomatuloista kokonaan verottajan ulottumattomissa.

Koska työhön kohdistuvat verot ovat tällä hallituskaudella toteutetuista yhteensä 13 miljardin kevennyksistä huolimatta edelleen korkeat, jatkossakin käydään varmaan keskustelua siitä, voitaisiinko kevennysvaraa löytää muista verolähteistä kuten pääomatuloista. Tällöin on kuitenkin syytä pitää mielessä tällä hallituskaudella jo toteutetut korotukset samoin kuin ne syyt, joiden vuoksi nykyiseen pääomatulojen verojärjestelmään on päädytty: halusimme eri sijoituskohteita neutraalisti kohtelevan kilpailukykyisen ja selkeän järjestelmän, jonka avulla voidaan kannustaa maahamme tehtäviä investointeja. Järjestelmä toimii hyvin ja tuottaa verotuloja paljon enemmän kuin entinen.

Joka tapauksessa kysymys pääomatulojen verotuksen tarkistamisesta nousee varmasti esille myös tulevalla hallituskaudella ja myös hallitusneuvotteluissa. Vaikka radikaaleihin muutoksiin ei olekaan aihetta, eräistä tarkistuksista olisi syytä keskustella. Verotus on kokonaisuus ja siihen kuuluvat eri veromuodot ja eri veronmaksajien tasapuolinen kohtelu. Verovaroilla pidetään yllä yhteiskunnan perusrakennetta ja huolehditaan palveluista. Tärkeää on tulevallakin hallituskaudella lisätä työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä.

Ensimmäiseksi tulevat mieleen osingot, joista osingonsaaja ei maksa veroa lainkaan, vaikka yritys onkin maksanut jakamastaan osingosta yhteisöverokannan mukaisen veron. Verokohtelu näyttää kansainvälisestikin vertaillen erittäin lievältä. Olenkin esittänyt harkittavaksi ehdotusta osingonsaajan nollaverotuksen nostamiseksi esimerkiksi 12 prosenttiin. Ehdotus on saanut kannatusta mutta sitä on myös voimakkaasti vastustettu.

Asiaan liittyvistä kriittisistä tekijöistä huolimatta kohtuullisen pääomaveron kohdistamista myös osingonsaajaan tulisi harkita.

Osinkotulojen verotuksen kiristys oli esillä hallitusneuvotteluissa. Niinistö ei kannattanut. SDP:n edustajana neuvotellut Tuomioja taipui ja päätettiin korottaa pääomaveroa 1 prosenttiyksikköä.