KESKIVIIKKONA 9. TOUKOKUUTA 2001 kello 14

Hallituksen esitys laiksi yksityisyyden suojasta työelämässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Ensimmäinen käsittely

Jouko Skinnari /sd: (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Muistutan vielä sen, että arvioni ja valiokunnan enemmistön arvio on ollut se, että parempi säätää nyt nämä pykälät kuin se, että koko kokonaisuus olisi jätetty syksyyn. Ei se minun mielestäni hallitusta sen kummemmin olisi pakottanut, mutta lopputuloksena olisi ollut se, että olisi kuitenkin pitänyt hyväksyä tämä, mitä tässä nyt ollaan käsittelemässä, ja olisi taas pitänyt uudestaan miettiä, mikä tässä on oikein ja mikä ei.
Mitä tulee viestiin työpaikoille, niin kyllä minun käsittääkseni on täysin selvä: työpaikoilla ei saa olla päihtyneenä eikä huumausaineiden eikä lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ei minun käsittääkseni siinä ole mitään epäselvää.
Sähköpostiviestien osaltakin ongelmaa helposti liioitellaan. En tiedä sitten, onko julkishallinto tullut araksi, koska kivoja salaperäisiä viestejä harvoin tulee sähköpostiin.

Jouko Skinnari /sd: (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ed. Lehtimäki, joka on valiokunnan varapuheenjohtaja, totesi, että on syntymässä uusi lainsäädäntökokonaisuus, puutelait. Kyllähän Suomen historia tuntee puutelakeja jo tavattoman pitkältä ajalta. Sanon sosialidemokraattisena kansanedustajana, että meidän liikkeessämme se on koettu jo hyvin pitkään ja varmasti myös tämänkin hallituksen aikana. Sen takia toivotankin ed. Lehtimäen meidän joukkoihimme laulamaan ainakin vappuna ja muulloinkin tunnettua laulua: pois puute, pois kurjuus.

Jouko Skinnari /sd: (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Toteaisin vain sen, että taustallahan niin hallituksen osalta kuin myös valiokunnan osalta on tiettyyn rajaan asti se, että työmarkkinajärjestöt ovat näistä asioista, siltä osin kuin ovat niistä päässeet yksimielisyyteen ja ne on lainsäädännöksi pystytty pukemaan, tehneet oman ehdotuksensa hallitukselle. Sen jälkeen hallitus on oman panoksensa antaen tuonut esityksen eduskuntaan, ja me olemme pukeneet sen lain muotoon. Tässä oli vain oppositiolla se luottamus hallitukseen, että jos tämä hylätään, niin uudet esitykset tulevat nopeasti. Minä taas en siihen usko, vaan nyt kun säädetään tämä, on helpompi painostaa. Ihmeellisintähän tässä on, että molemmat osapuolet, sekä me että oppositio, luottavat Lipposen toiseen hallitukseen.

Jouko Skinnari /sd: (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Kun ed. Räsänen sanoi, että valiokunta tyytyi pesemään kätensä sillä, että se antoi tämän hallituksen tehtäväksi, niin valiokunnalla, jolla on yksi sihteeri, ei kerta kaikkiaan ole muuta mahdollisuutta, jos haluaa tehdä hyvää lainsäädäntöä, kuin todellakin antaa se hallituksen tehtäväksi, jonka pitää nauttia eduskunnan luottamusta, koska siellä on porukkaa aika paljon enemmän työmarkkinajärjestöt mukaan lukien, jotka voivat näitä esityksiä valmistella. Se, mistä me voimme pitää huolta, on se, että tämä myös käytännössä toteutuu.
Mitä tulee päihteitten väärinkäyttöön ja muuhun, niin ei missään työpaikassa sitä siedetä. Se on työterveyshuollon kautta hoidettava. Se on jonkin verran byrokraattinen, mutta joka tapauksessa kyllähän väärinkäyttö on kuitenkin tavalla tai toisella saatavissa testaukseen.

Jouko Skinnari /sd: Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on hallituksen esitys, joka eräiltä osiltaan oli hallituksen esityksenä viime eduskunnassakin käsiteltävänä ja tuli silloin hylätyksi. Sen jälkeen työministeriö yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa alkoi valmistella uutta esitystä, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä ja on ollut paitsi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa, myös perustuslakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa. Hallitushan antoi tämän esityksen viime syksynä. Perustuslakivaliokunta suhteellisen nopeasti otti näihin sinänsä vaikeisiin asioihin kantaa, ja jos muotoilisi asian niin, niin hallintovaliokunta harkitsi asioita vähän pidempään puolen vuoden aikana.
Valiokunnan mietinnössä perustuslakivaliokunnan muutosehdotukset on siltä osin kuin se on ollut mahdollista otettu mietinnön perusteluihin tai lakitekstiinkin. Kaikkea ei varmaankaan tyydyttävästi ole pystytty tuomaan lakitekstiin, mutta se on sitten myöhemmän valmistelun ja uusien esitysten tehtävänä, kuten puheenvuoroni loppuosassa tulen toteamaan. Valiokunnalle on annettava tunnustusta siitä, että se pyrki omalta osaltaan tekemään parhaan mahdollisen todellakin vaikeassa tehtävässä, koska muualtakaan maailmassa yksityisyyden suojaan työelämässä liittyvistä tiedoista, jotka työntekijää koskevat, ovat ne sitten tietokoneeseen, Internetiin liittyviä tiedostoja tai mikä on työntekijän terveydentila, ei ole saatavissa tietoja. Muun muassa päihteitten osalta näytti olevan julkisuudessakin erityisesti kysymys siitä, millä tavoin hankitaan tietoja huumausaineiden käytön osalta. Viimeksi mainittujen asiaryhmien osalta, jotka kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön sähköisen viestinnän toimialaan, valmiita vastauksia ei ollut hallituksen esityksessä eikä niitä ole myöskään työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mietinnössä lakiehdotuksineen.
Mistään päin maailmaa ei ollut mahdollista saada mallia siitä, miten nämä asiat pitäisi hoitaa. Erityisesti tietokonealan osalta, jos me olemme ja haluamme olla eturivin maita, ja ehkä paraskin maailmassa, meidän tehtävämme on myös katsoa, millä tavoin tiedostoja tietokoneessa ja Internetissä käytetään, mikä on siinä yksittäisen työntekijän ja käyttäjän oikeusturva. Tähänhän nykyisin haetaan vastausta lähinnä perustuslain takaamasta kirjesalaisuudesta, mutta työelämä on tietysti toisenlainen, jos esimerkiksi työntekijä joutuu pitemmän aikaa olemaan poissa ja hänen tietokoneeseensa tulee näitä viestejä, niin saako niitä sitten kukaan avata, jotta yritys ei kärsisi vahinkoa.
Valiokunta on lakitekstejä täsmentänyt, mikä kursivoituna näkyy mietinnössä, ja kun täällä niin kauaksi kuin silmä siintää, on fiksuja ja lukutaitoisia kansanedustajia, en lähde käymään pykäliä sen kummemmin lävitse. Totean ehkä merkittävämpänä asiana, että kun eräisiin virkoihin vaaditaan suojelupoliisin lausunto, niin hallitushan lähti omassa esityksessään siitä, että tähän ei tarvittaisi työntekijän suostumusta, mikä on nykykäytäntö. Me taas valiokunnassa katsoimme yksimielisesti, että tämä nykykäytäntö on osoittautunut hyväksi ja sitä ei tule muuttaa. Näin pykälä sai sellaisen muodon, että asianomaisen suostumus poikkeuksetta aina edellytetään kuten nykyisinkin. Tilannehan on nyt täällä eduskunnassa sillä tavoin uudelleenkin arvioitavissa, että hallitus on antanut äskettäin esityksen luotettavuuslausunnoista ja turvallisuusselvityksestä. Tämä lakiehdotus, kun se on eduskunnan läpäissyt, tulee omalta osaltaan myös ottamaan kantaa näihin kysymyksiin.
Valiokunnan mietinnössä kyseistä lainsäädäntöä on pyritty ohjaamaan siihen suuntaan kuin me itse arvioimme kuultuamme lähes viittäkymmentä asiantuntijaa tähän lakiesitykseen liittyvistä kaikista asioista yhteensä. Suomalainen työelämähän on, josta äsken oli esikuvana Puolustuslaitos, esimerkki siitä, miten vahva asema työmarkkinajärjestöillä on. Ja kun mennään sitten byrokratiaa alaspäin, niin viime kädessä työpaikkojen luottamushenkilöillä ja erilaisilla yhteistyöelimillä on, jotta työpaikan asiat sujuisivat hyvin ja kaikki soutaisivat venettä samaan suuntaan ja yhtä aikaa. Tässä suhteessahan voi sanoa, että Suomessa työelämä on mennyt säännöksien osalta eteenpäin ja myös käytännössä mennyt eteenpäin. Ainoa tällainen huomio, joka nyt on pakko tehdä, varmasti sen moni muukin on tehnyt, mutta haluaisin korostaa, on se, että onneksi kuitenkin noin 90 prosenttia työikäisestä työvoimasta on töissä. Ja oikeastaan liiankin vähän kiinnitetään huomiota siihen, miten tämä 90 prosenttia jaksaa, miten se tulee toimeen. Kilpailu työpaikoilla on myös aika kovaa näistä paremmista paikoista, uusista haasteista, urakoista ja siitä, miten menestyisi saisi enemmän rahaa. Se tietysti helposti voi johtaa siihen, että erilaisia tietoja pyritään käyttämään tarkoituksellisestikin hyödyksi tässä kilpailussa, jossa oikeitten tietojen sijasta huhut siitä, että mikä on ihmisen terveydentila tai mitä kaikkea hän on elämässään tehnyt, saa aika merkittävän jalansijan, kuten viimeaikaisissakin tapahtumissa on ainakin keskustelujen pohjalta voitu todeta. Mikä on totta ja mikä ei ole totta, se keskustelu varmasti meilläkin tulee entistä enemmän tiivistymään.
Kuten sanottu, arvoisa puhemies, tämä ei lopullinen vastaus näihin kysymyksiin. Senpä takia oppositio tähän asiaan tarttui siinä mielessä, että se on jättänyt vastalauseen, joka on täällä viimeisenä sivuna. Kun katsoin sen ja luinkin, niin ed. Karjula vahvisti sen näkemykseni, että siinä ei ole esitetty hallituksen esitystä hylättäväksi, jonka esityksen valiokunnassa oppositio teki ja siitä sitten äänestettiin. Mutta varmasti ed. Karjula ja muut oppositiossa olevat tulevat täällä selventämään omalta osaltaan, jos haluavat, omaa menettelyään jatkoa silmälläpitäen.
Se mitä haluaisin nyt korostaa, on se, että hallituksen on nyt todellakin - vaikka kesä on tulossa ja on loma-aika - kyllä se vaan sillä tavoin on, että virkamiestenkin pitää ja hallituksen pitää ottaa huomioon se, mikä on tärkeätä ja mikä ei ole tärkeätä ja laittaa kaikki voimat liikkeelle kesän aikana, että alkoholi- ja huumetestien käytöstä ja teknisestä valvonnasta saadaan eduskunnalle ensi syksyksi lakiehdotukset. Se on sosiaali- ja terveysministerin, eli tässä tapauksessa ministeriön tehtävänä. Valiokunnan tehtävänä on sitten valvoa eduskunnan puolesta, että näin tulee tapahtumaan. Sanktiot on tietysti sitten vähän vaikea purkaa, tai vaikea ajatella, että tämä olisi sellainen kysymys, että siinä yritettäisiin hallitusta kaataa. Mutta joka tapauksessa tämä on tärkeä asia. Puheenjohtajana minä, ja varmasti valiokunnan jäsenetkin, olemme samaa mieltä, että valvonta siitä, mitä hallitus tekee ja missä aikataulussa, on myös meidän tehtävämme. Ministeriä ja ministereitä pitää pyytää valiokunnalle selvittämään, mitä siellä ministeriössä oikein tapahtuu ja miksi asiat eivät etene, jos ne eivät etene.
Sama tilanne on sitten liikenne- ja viestintäministeriön osalta. Ministeri Heinonen kertoi pari viikkoa sitten, että hän on nyt, sanoisinko, onneksi jo nyt tai vasta nyt, asettamassa virkamiestyöryhmän selvittämään sähköpostin käyttöön liittyvää ongelmakenttää. Siinä on aivan sama tilanne, että ehdotukset siitä, millä tavoin tähän tulee suhtautua, pitäisi olla syksyllä eduskunnan käsiteltävänä. Tehtävä ei ole mitenkään kadehdittavan helppo, mutta senpä takia ministeriöllä on virkamieskuntaa. Kuten tässä ponsilausumaehdotuskokonaisuudessa todetaan, tämän pitäisi tapahtua yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä on vaikeata lainsäädäntöä. Yhteiskunta ei ainakaan nyt tätä esitystä antaessaan ollut vielä kypsä yksimielisesti toteamaan sitä, mitä tehdään ja mitä pannaan lakiin. Mutta näitä säännöksiä, jotka nyt ovat käsiteltävinä, työmarkkinajärjestöt kiirehtivät siinä mielessä, että työpaikoilla tarvitaan nyt jotain kättä pitempää sen suhteen, miten tulee menetellä. Tässä nyt on annettuna kättä pitempää, ei riittävästi, mutta ainakin joiltakin osin.
Sen lisäksi valiokunta on kolmannessa lausumaehdotuksessaan edellyttänyt, että hallitus antaa eduskunnalle selvityksen, ei siis selontekoa vaan selvityksen. Käytännössä se tarkoittaisi lähinnä ainakin sitä, että valiokunnalle tehtäisiin selvitys ja sitten yhdessä katsottaisiin, miten se saatetaan kaikkien kansanedustajien tietoon ja onko aihetta järjestää sitten myös keskustelu täysistunnossa niistä kysymyksistä, jotka näihin lausumaehdotuksiin ja suomalaiseen työelämään liittyvät. Tämän selvityksen tulisi olla eduskunnassa vuoden 2002 loppuun mennessä. Toisin sanoen nykyinen eduskunta käsittelisi nämä selvitykset ja tekisi niistä myös sitten omat johtopäätöksensä.
Arvoisa puhemies! Tämä on suomalaisen työelämän kannalta tärkeä esitys. Uskon ja toivon, että eduskunta sen nopealla aikataululla tulee saattamaan loppuun.

Toinen käsittely

Jouko Skinnari /sd: (vastauspuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Ensinnäkin siitä, kuka viime kädessä päättää. Eihän työmarkkinajärjestöt näitä asioita ... (Hälinää) Ed. Zyskowicz, täällä on keskustelu. (Ed. Zyskowicz: Luulin, että se oli jo päättynyt!) Eihän tämä välttämättä teitä koskekaan, tämä on eduskunta! - Eduskunta päättää eikä työmarkkinajärjestöt. En minä ainakaan voi koskaan sanoa, että sen takia olen tällä kannalla, koska mikään ei voinut sitä estää, koska työmarkkinajärjestöt ovat näin päättäneet, vaan kyllä se on otettava omalle vastuulle.
Huumeet ja sähköposti olivat sikäli samalla viivalla, että niistä molemmista on lausuma, ja ne on siinä pantu samaan asemaan, joten ei niitä ole muuten vertailtu keskenään.

Jouko Skinnari /sd: Arvoisa puhemies! Tämä on vaikea ja erilaisia näkökulmia aiheuttava asia. äskettäinhän käytiin ja vieläkin jatkuu saman tyyppinen keskustelu, mistä tässä nyt lähinnä on keskusteltu, Hiihtoliiton ympärillä. Jokainen tietää, kuinka helppoa näitä kysymyksiä on ratkaista, ja kaikki omasta mielestään ovat oikeassa. Mutta se, mikä tästä keskustelusta puuttuu, on se, että kukaan ei tuonut sellaista pykäläehdotusta, miten tämän asian pitäisi olla. Nyt, jos olisi rinnakkaislakialoitteita ollut, niitä varmasti mielenkiinnolla tämän useita kuukausia kestäneen käsittelyn aikana, kun tämä oli eri valiokunnissa, olisi mielenkiinnolla otettu vastaan ja myös työmarkkinajärjestöissä ja hallituksen piirissä.
Ongelmaa voidaan levittää ja sitä kauhistella. Mutta olen siinä ed. Helteen kanssa samaa mieltä, että vaikka tämä asia pystyttäisiin poistamaan suomalaisesta työelämästä, että voi sanoa, että kukaan ei käytä Suomessa huumeita eikä alkoholia sillä tavoin, että se vaikuttaisi työtehtäviin, tai että sähköpostin käytön osalta Suomi ensimmäisenä maana maailmassa on pystynyt ratkaisemaan, mikä siinä on yksilönsuoja, suomalainen työelämä voisi jälleen hyvin. Ei edes lääkärilakko taida päättyä siihen, että tämä asia saadaan ratkaistua, vai mitä, ed. Räsänen?
Mutta kyllähän tämän asian käsittely on osoittanut sen, että työmarkkinajärjestöt, joita me eduskunnassa ja itsekin kovasti arvostan, joutuvat organisaatioillaan käytännössä tämänkin tyyppisten asioitten kanssa tekemisiin, joista on nyt kysymys. Lain nimihän on yksityisyyden suoja työelämässä, siis yksityisyyden suoja työelämässä. Siinä on lähdetty siitä näkökulmasta, miten työntekijän oikeudet voisivat toteutua niin, että häntä ei loukattaisi niin, että virheellisin tiedoin häntä esimerkiksi työhön otettaessa tai ylennysperusteissa levitetään sellaista tietoa, joka ei pidä paikkansa. Jokaisessa työpaikassa myös politiikassa tiedetään varsin hyvin, että huhut ja kaikki muut tällaiset ovat kauhean hyviä. Ei siinä mitään testejä tarvita vaan pannaan liikkeelle ja kerrotaan luottamuksellisesti. Se on varmin tapa saada asiat näyttämään sellaisilta kuin levittäjä niiden haluaa olevan. Monesti näissä saatetaan onnistuakin.
Mutta työmarkkinajärjestöt ovat mielestäni nyt sellaisen paikan edessä niin tämän asian suhteen kuin yleensäkin työelämän lainsäädännön osalta, että nyt, kun tupokierrokset on tehty, en minä oikein tiedä aina, mitä kaikkea tärkeätä siellä on tapahtumassa sitten näitten kuukausien aikana. Nyt tämäkin asia olisi hyvä saada kuntoon. Sitähän valiokunta edellyttää, ja varmasti eduskuntakin tulee yksimielisesti yhtymään valiokunnan lausumiin. Työmarkkinajärjestöt voisivat olla tehokkaampia, asiantuntevampia ja nopeampia ratkaisuissaan. Esimerkiksi tässä tapauksessa viime eduskunta hylkäsi tämän esityksen. Vuosikausia työmarkkinajärjestöt kolmikantaperiaatteella, eli hallituskin oli mukana, valmistelivat tätä esitystä, joka on eduskunnassa, ja tämä on aika vaatimaton esitys, ei siitä mihinkään pääse. Turha sitä on kaunistella.
On kuitenkin kaikkien etu, että pelisäännöt työpaikoilla olisivat selkeät. Tämä korostuu sen takia, että nyt, kun Euroopan unioni on laajentumassa eli tavarat, palvelut ja ihmiset saavat kulkea entistä vapaammin - mitä se käytännössä tulee todella merkitsemään, on asia erikseen - joka tapauksessa pelisäännöt olisivat kunnossa. Vähän puhtia kaivattaisiin myös työmarkkinajärjestöjen suunnalla ja myös tietysti hallituksenkin osalta, että patistetaan ihmisiä tekemään tarvittaessa niin viikonloppuisin kuin siirtämällä kesälomia tällaiset tärkeät asiat kuntoon, ettei samasta asiasta tarvitse jatkuvasti keskustella.
On tietysti viitattu myös eduskunnan suuntaan, miksei eduskunta tätä tee. Ensinnäkin meidän resurssimme verrattuina kaikkiin muihin osapuoliin ovat kaikkein vähäisimmät. Pari kuukautta sitten työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta sai vihdoin viimein kokopäivätoimisen sihteerin itselleen. Toisin sanoen siis yksi ainoa virkamies on hoitamassa tätä niin kuin muitakin asioita. On kohtuutonta silloin edellyttää, että eduskunta ja sen valiokunta voisi näitä asioita valmistella ja ruveta käymään työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvotteluja, mikä kuuluu hallituksen tehtäviin. Sen takiahan tässä hallitusta patistellaan, koska sen pitäisi tehdä, niin kuin eduskunta määrää, tai se ei nauti eduskunnan luottamusta, mutta kuten hyvin tiedämme, useinhan asia on juuri päinvastoin, että eduskunnan ja kansanedustajan pitää nauttia hallituksen luottamusta tai huonosti käy alueen asioitten kanssa.
Tämä on sikälikin kauhean hankala - puhun tässä laajemmin niin sanotusta kolmikantaperiaatteesta - että kun kunnioitetaan työmarkkinajärjestöjä, sitten kuitenkaan työnantajat ja työntekijät eivät pääse sopimukseen, ei synny tulosta, se jää tavallaan eduskunnan syyksi, että politiikka ei pysty hoitamaan näitä asioita. Tässä työmarkkinajärjestöt ja kolmikantaperiaate muodostuvat rasitteeksi eduskunnalle. Tässä olemme juuri yhden tällaisen asian kanssa tekemisissä. Ministeriöissähän kysymys on johtamisesta. Ministeri johtaa omaa toimisektoriaan, ja hänellä on käytössä koko organisaatio. Kun hän haluaa, siellähän tehdään yötä päivää hommia tai ruvetaan katselemaan joitakin muita tehtäviä, vaikka virkamiehestä eroon pääseminen on meillä... (Välihuuto) - Kyllä hän säätelee, mutta kaikki on suhteellista. - Tämänkin asian yhteydessä on tullut mieleen, että aivan kuin kolmikantajärjestelmissä ainakin ajoittain jokaisella taholla olisi kaksi laatikkoa, toisessa lukee "aika hoitaa" ja toisessa laatikossa lukee "aika on hoitanut". En tiedä, kummassa laatikossa ovat ensi syksynä nämä asiat, kun on tarkoitus saada aikaan säännökset niin huumausaineiden ja päihteiden selvitysten ja testien osalta kuin myös sähköpostin osalta.
Mikään minusta ei ole ylivoimainen tehtävä eikä, arvoisa puhemies, eduskunnassa yleensäkään pidä lainsäädäntöön suhtautua sillä tavoin, että se ei kuitenkaan enää koskaan muutu. Meillähän on ollut rikoslakia ja muita sellaisia, jotka ovat olleet satakin vuotta voimassa, mutta eduskunta tarvittaessa voi yhdessä viikossa muuttaa nopealla aikataululla minkä tahansa esityksen, jos sen niin tärkeäksi havaitsee. Tässä mielessä on vastuu tietysti, niin kuin ed. Räsänen sanoi, että valiokunnan pitää nyt seurata, mitä asioille tapahtuu. Valtiopäiväjärjestyksen mukaan tässä tapauksessa esimerkiksi huumausainetestien osalta ministeri Soininvaara on velvollinen tulemaan vaikka joka päivä valiokunnan kokoukseen. Se voidaan aloittaa aina sillä, että kuullaan ministeri Soininvaaralta, mitä tänään kuuluu hänen työryhmälleen, samaten ministeri Olli-Pekka Heinosen osalta, miten on sähköpostin laita, joko on yksityisyyden suoja toteutettu sähköpostin osalta. Se on täysin eduskunnan normaalia työtä. Eihän tämä ole pelkästään lakien säätämistä vaan tämä on sitä, että valvotaan, mitä ministerit tekevät. On monesti paljon tärkeämpi asia kuin hyväksyä hallituksen esityksiä ja käsitellä lakialoitteita tai tehdä kysymyksiä hallitukselle kutsua ministeri valiokuntaan ja kysyä, miten te näitä hommia oikein hoitelette vai olisiko parempi, että palaatte tavallisten kuolevaisten joukkoon.