Runot

Jouko Runomaratonin 20-vuotisjuhlassa kesällä 2002:

Maraton 20 vuotta

Kun Kekkonen vaihtui
Mauno Koivistoon.
Mutta Neuvostoliitto jatkoi.
Syntyi Lahden Runomaraton
junassa Helsinkiin
Risto Ahdin kanssa.

Ilman luovia, vahvoja naisia,
ei maraton olisi alkanutkaan,
kasvanut kuin Mukkulan tammet.
Muuttanut rytmiä, kiihdyttänyt,
jaksanut maalia kohti.
Hajosihan Neuvostoliittokin.

Mutta maraton jatkuu, naiset jaksavat ja miehetkin.
Jokaisessa on tabermannia,
kunhan oppii kirjoittamaan.
Tai lausumaan runoja
ihanteena Veikko Sinisalo.

Kiitän Teitä kaikkia. Suomen kieli eläköön,
kaikukoon kauas maailman ääriin,
tasavertaisesti kaikille kansoille.
Rauhan puolesta, sotaa vastaan,
jokaisen ihmisen hyväksi.

Päijänne

Tuolla kaukana siintää toinen ranta,
tuuli on hiljainen.
Aurinko paistaa,
voit nähdä kirkkaan veden läpi pohjan.
Voiko olla kauniimpaa,
kuin kesäpäivä Päijänteellä, Virmailassa.

Päijänne on kuin meri,
peilityyni, lempeä, tai
myrskyssä aallot nousevat korkeuksiin,
laiturit lähtevät, veneet särkyvät.
Aivan kuin sota tulisi rauhan keskelle.

Päijänne on osa kaunista maailmaa,
oli kesä, syksy, talvi, tai kevät.
Suuret kalliot, isot kivet, syvät metsät,
niitä minä kaipaan, unelmoin.

Päijänne on antanut muistoja,
on eletty ilon ja surun hetkiä.
Usein uimaan mennessä muistaa,
että tätä vettä Helsingissä juodaan.

Lahti, Vääksyn kanava, Pulkkilan harju,
Jämsä, Jyväskylä, Kelvenne, Sysmä,
Padasjoki, Asikkala, Heinola, ynnä muut.
Mutta kuka tuntee Kellosalmen kasinon?
Viini, olut, koskenkorva, lähdevesi, kalat,
mukavat ihmiset ympäri Suomea,
Eurooppaa.
Heitä yhdistää Päijänne, Euroopan helmi.

Mitä olisi elämä ilman Päijännettä?

Vuosi

Vuosi meni,
jälleen.
Oletko muistanut,
elää.
Ellet,
tee parannus.
Vuosi menee,
jälleen.
Vuosi menee,
toinenkin.
Joko elät?

Väkisin

Rauhaa tehdään,
väkisin.
Veroja maksetaan,
väkisin.
Työttömänä ollaan,
väkisin.
Avioliitossa ollaan,
väkisin.
Hallitus hymyilee,
väkisin.
Oppositio irvistelee,
väkisin.
Eletäänpä 100-vuotiaiksi,
väkisin.